Oli ihana kurssi kaikenkaikkiaan. Tulee ikävä brittien ystävällisyyttä ja Starbucks coffeeta ;___;
Meidän isäntäperhe oli aivan ihana, sanoivat miulle ja nille toisille suomalaisille keit siin samas perhees oli et voidaa tul majottuun sinne milloin vaa, jos Oxfordissa päin satutaa liikuskelee.
Tulee ikävä kurssikavereita, erityisesti tanskalaisii..
Maanantai yön lentokentäl oli aik liikkis meininki ku me suomalaiset hyvästeltii toisiimme kun päästii turvallisesti takas. Mut kyllä vielä tavataan, mä uskon. Tää maailma on loppujenlopuksi niin pieni paikka!
Kirjotan koko stoorin jahka jaksan =P