IRC-Galleria

Tässä on pientä julkaisua vanhoista kirjotuksista jotka ei koskaan ole tänne päättynyt,
livejournaliin oli kirjoitettu, enkä julkaise niitä kaikkia täällä, syystä jos toisesta

Miksi rangaistaan, kun hyvää vaan haluaa tarkoittaa ja luoda.
Kylmää tämä vain tuottaa, en jaksa itseäni huoltaa.
Tunnen itseni vuotavan, ei kaiken ole pakko kuoltava.
Tämä tyhjyys ei ole suotava, kumpa joku täyttäisi minut,
pääsisin lepoon ja eroon painajaisista,
Jotka minua ehdointahdoin riepottaa.
Tahdon liihoittaa tuulen siivillä.

---

ulkona on kaunis ja raikas keli
Tekisi mieli poistua kotoa,
joka kovin tyhjältä tuntuu,
ranta viivaa pitkin käveleen,
Tuijottaa tyyntä ja kauniisti peilaavaa vettä,
riisuutua kokonaan,
astella pikku hiljaa veteen seuraten pikkusia laineita mitä itsestä lähtee.
upottautua rintaa myöten veteen,
päästää jalat irti pohjasta, päästää itsensä kevyeeseen tilaan,
sulkea silmänsä ja antaa mielen tyhjentyä.
Syvennyn maailmaan rauhaisaan,
sen joku synnytti eikä halua palauttaa.
ei se haavoittaa tahdo,
vaan tuulen myötä aalot vaahdottaa.
Palaan takaisin ja itseni peiton alle kätken
odottaen uutta auringon nousua saapuvaa.

---

Tunnen itseni niin yksinäiseksi muiden joukossa,
harhailen pimeydessä etsien paikkaa
lämmintä, jossa voisin olla enemmän
oma itseni ja onnellinen. Näen vain kuunvalon loistavan
veteen, josta koskettavan menneisyyteni näen.

---

Odotuksen aikaa, hidasta taikaa.
miksi kaiken pitää mennä hitaasti,
jos odottaa jotain erityistä.
lemmen syistä,
sitä sen on pakko olla.
sohvalle kipuaisin vierellesi,
teeveesi huutais, mutta kuule sitä en.
Keskityn sinuun, katselen kauniita kasvojasi,
ja masuasi pussaisin

---

Kävelin ohi suuren tammen josta syliini tippui pienen pieni tammenterho,
laitoin sen taskuuni ja istutin sen kotipihaani.
Seuraavana päivänä tammenterhosta oli kasvanutkin iso outo kotilo,
joka aukesin edessäni loestaen valoa,
ja ihmisen äänen sanoja kuulin.
Sieltä tulit sinä, olit kaunis siinä ja ilman vaatteita seisoit paikoillas.
Poskiasi punoitti, ja minut se lumoitti.
vaatteita sinulle hain, ja jo vain, puit ne päälle ja sanoin
*Tulen huolehtimaan sinusta aina tyttösein* ja painauduin häntä vasten enemmän. puristuksen ja onnellisuuden voimasta,
alkoivat silmäni vuodattamaan pienen pieniä vesitippoja,
tätä olen odottanu, ja odotukseni palkittiin.

---

Mä sinua yöt ja päivät ajattelen kunnes sinut taas uudestaan nään,
pehmeitä huuliasi pääsen koskettaan ja hellästi kasvoja silittämään
ja voin katsella sinun ihania silmiäsi. ne minulle kirkkaasti hohtavat,
kuin kertoakseen jotain.

---

syksy saapuilee,räkä valuu nenästä, yskän röhinää ja paikat rikkinäisinä.
Voisi mennä rantaan katseleen tippuvia lehtiä, hengittään raitista ilmaa
ja olla hetki rauhassa. sulkea silmät ja kuunella veden lotinaa. uppoutua siihen
ja kadota sen jälkeen

---

Miksen vain voi unohtaa, joku tai jokin ei anna tehdä sitä.
Se ajatus on koko ajan mussa,
aivan kuin se olisi osa minua.
Tipun koko ajan alas,
kohti pohjattomuutta.

---

maa alta pettää taas.
Ajatukset on raskaita kannettavaksi,
en saa niitä vietyä loppuun asti.

---

Epäröinnin kynnyksellä kysy
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään
jättää käyttämättä?
Liian pehmeitä
kestääkseen pehmeyttään.
Vajoavat.
Liian kovia,
kestääkseen kovuuttaan.
Hajoavat.

---

Joo siinä nyt oli sitä jotain...