Arkku kaunis valkoinen,
auringonsäteissä kylpee.
Silti ihmiset sen ympärillä suruissaan itkee.
"Eivätkö he ymmärrä; hän on päässyt paikkaan parempaan, paikkaan jossa kaikki on tehty kullasta, paikkaan jossa kipua ei tunneta."
Kyynelten läpi he katsovat, kuinka taivaan portit aukeavat.
____________________________
Sä katsoit mua silmiin,
pyysit vapautta,
Et muuta voinut kuin maata hiljaa vuoteellas.
Ei paljoa aikaa ollut,
meidän yhteistä.
Mä tunsin hengityksesi,
jokaisen henkäyksen.
Sun sydän halusi jatkaa.
Mutta sä et jaksanut.
Tunsin ottees hellittävän,
Sun luomet laskeutui.
En enää kuullut henkäyksiä,
En nähnyt silmiä.>