Ei. Ei, ei, ei. Lähetysseurantatunnuksen individualistinen asettelu sai minut ajattelemaan kissan toiseutta. Se ei saanut pahoja henkiä laukkaamaan pois sielustani, vaan triangelin soittaja jatkoi loputonta juhlaansa torikatoksen alla. Seuraavaa odotellessa saattoi tuntea tuulen pieksevän selustaa ja toisaalta mielen valtasi yhä uudelleen tunne, joka ei ottanut poistuakseen. Presidentti halusi, että seuraavaksi tulisi sitä seuraava, eikä puolukkahillo.
Ihmisen suolet rekan etusäleikössä on herttainen näky. Työhaastattelun ajaksi laitoin karjalanpiirakan takataskuuni ja voitelin käsivarteni vanhalla moottoröljyllä juuri ohittaessani baptistiseurakunnan päiväkodin pihan. "Joulu on ihanaa aikaa.", totesi kärpänen ja nielaisi kokonaisen saatanan. Voi veljet, miltä ihmisen suolet näyttävätkään rekan etusäleikössä.
Sielun tahdostariippumaton pyrkiminen kohti korkeampaa energiatasoa on kuin asettelisi pieniä mukulakiviä polun varteen ja odottelisi sadetta neljä vuosikymmentä saamatta vohvelirautaa joululahjaksi. Lopulta kiinnostumattomuus palkitaan ja kirjastossa vieraileva harmaa hattuinen mies ei lainaa mitään vaan säikäyttää pääsiäisnoidat hassulla naamarillaan. Postiluukusta tulvii 600 kg jauhelihaa.