lähes kaikkia nyky kauhuleffoja vaivaa pienoinen saw syndrooma. tarkoitan tällä sitä että niissä on sawin tapaan lopussa joku hieno käänne joka kääntää jutun päälaelleen tai vastaavaa.
sinänsä tämä ei ole hassumpi juttu sillä hyvä käänne saattaa pelastaa jo paskaksi tuomitun leffan.
esimerkiksi elokuvat dead silence ja the reeker olisivat muuten aika tusinakamaa ja jopa surkeaa sellaista, ellei niissä olisi poikkeuksellisen hieno loppuhärdelli :)
suosikki kauhuleffakseni on pikkuhiljaa nousemassa saw sarja. tasaista ja viihdyttävää kamaa. saw nelonen oli aika bueno :) niinkuin edellisetkin osat... ja Tobin Bell on kerrassaan yber loistava.