Luulin,uskoin ja luotin että oltais tosiaan hyviäkin ystäviä.
Nyt mua lähinnä vituttaa että oon koskaan ollut sun kanssa tekemisissä, ja että tiedät mun elämästä enemmän kuin moni muu koskaan ehkä saa tietää.
Sä oot onnistunut pettämään mun luottamuksen, ajanut mut ongelmiin, saanut mut pettymään monella tapaa. Mutta mä annoin sulle anteeksi.
Tätä en usko antavani anteeksi, koska se mitä sä olet musta puhunut muille on aika rankkaa tekstiä.
Toivottavasti saisit elämäs kuosiin ja lopettaisit sen muista paskaa puhumisen, valehtelun ja (toisten)miesten nielemisen. Mä en ihan helpolla unohda asioita joita musta olet puhunut.
Jos sulla ei ole pokkaa haukkua mua noilla sanoillas päin naamaa, vaan levität ihme juoruja musta, niin tuskin mullakaan kauheasti on innostusta sulle kasvokkain puhua tästä. Toivottavasti ei tarvitse nähdä sua enää.
Get a life will you?