IRC-Galleria

En yleensä harrasta näitä, mutta... :DDD

Selataan satunnaiskuvia ja lisätään oletuskuvassa oleva teksti lauseen perään.

MINUN PÄIVÄNI:

HERÄSIN JA NÄIN EDESSÄNI PAVIAANIN. KIRKAISIN:
ei meistä tehty filmiä.

ÄITINI JUOKSI KATSOMAAN MITÄ OLI TAPAHTUNUT JA SANOI:
kovaa meni...

MENIN AAMUPALALLE. LEIPÄNI OLI HOMEESSA JOTEN TOKAISIN:
Joskus joutuu venymään..

LÄHDIN KOULUUN JA KOULUMATKALLA LAULOIN:
Menossa Laserpointtiin... :D

KAVERINI TULIVAT MUKAAN LAULAMAAN, JA YKSI HEISTÄ KAATUI JA HUUSI:
Scully ja Mulder paikalle äkkiä!!!!

KOULUSSA OLI LIIKUNTAA. KIROSIN OPETTAJALLE JA HÄN VASTASI:
nyt kävi näin.

KOULUSSA OLI RUOKANA KAALIKÄÄRYLEITÄ, NE OLIVAT LEMPIRUOKAANI JA IHASTELIN:
Hanna <3

KOULUN JÄLKEEN MENIN BAARIIN JA HUMALASSA OLLESSANI HUUTELIN KAIKILLE:
Osasin syödä..:)

MINUT HAETTIIN PUTKAAN JA SAMMUIN SINNE. UNESSA TAPASIN KÄÄPIÖN JOKA VAROITTI MINUA:
See you in the ring.. BITCH!!

HERÄSIN JA LÄHDIN KOTIIN. MATKALLA PUMMI HALUSI RAHAA JA KEKSI SYYKSI:
MUODOT ! aaah.

EN ANTANUT RAHAA VAAN JUOKSIN KOTIIN JA ÄITI KYSYI MISSÄ OLIN OLLUT, JA VASTASIN:
auto lol

SITTEN MENIN OMAAN HUONEESEENI, MUTTA SE OLIKIN TÄYNNÄ HÄMÄHÄKKEJÄ! KILJUIN TÄYTTÄ KURKKUA:
Otus.

PIKKUVELJENI OLI TÄYTTÄNYT HUONEEN KUMIHÄMIKSILLÄ. SAIN SYDÄRIN JA KUOLIN. HAUTAKIVEENI KIRJOITETTIIN:
lehtipeikko ruttanaama

Vihdoinkin tuntuu, että "SE" ala löytyi:D
Luokka mukava, opettajalla on maailman ihanin kikatus ja ammatti kiinnostaa :)

Olin tänään hyvin etevä, ja sorvasin.
Se oli hauskaa.

Nyt sitten innolla ensi viikkoa odottaen, milloin aloitamme varsinaiset hitsi-harjoitukset :)

Päätä särkee ja vituttaa.
Olo kertakaikkisen hieno ja vielä siivota pitäis.
Jee..

Galleria-stalkkausta harrastaessa tulee väkisinkin mieleen, että nykyisin on muodikasta ottaa kuvia omistamistaan romuista.
Listoilta löytyy kengät, "hifi"laitteet, ja kaikenmaailman rompe.
Olen vakaasti päättänyt alkaa tuunaamaan mummomallisia kalsareitani, ja jakaa sitten informaatiota ympäriinsä, kuvailuna voisi toimia mm. seuraavat :
"tuunatut sloggi-maxit. Leikkasin niiq ton perseosan pienemmäksi ja väritin niihin tusseilla sydämiä. Nyt ne on niiq ihqt ja katu-uskottavat."

"nää on sit niiq mun mutsin vanhat kalsarit, jotka niiq kutistin pesussa kolme numeroo liian pienix ja leikkasin ne sit tolleen hotpants-malliin. Vähäx siistii!!1"

Tällä blogilla ei ole mitään tarkoitusta.
Tunsin vain tarvetta jakaa tämän olennaisen informaation kanssanne.

Tulin, näin, ja tuunasin alushousuni.

Huomenna alkaa bolotus ^_^
Tilasin vanhojen aikojen kunniaksi Diablo II, jota sitten voisin hakkailla tämän viikon, ennenkuin koulu alkaa.

Jännetuppitulehdus, here I come *fiilistel*

Illalla luvassa:
action-rymistelyä vähäpukeisten miesten kera.

Ei, kyse ei ole ryhmäorgioista, vaan hyllyssä katsomista odottaa 300 :P

Ens viikolla alkaa kuntosalirumba.
Sitten seuraavana tiistaina alan miehekkääksi, ja rupean opettemaan hitsausta..
Vähän jännittäis :D

Nyt on hautajaiset ohi.
Tilaisuus oli juuri sellainen, kuin hän toivoi.
Pieni, ei mitenkään mahtipontinen ja vain läheisimmät oli kutsuttu.

Totaalinen hajoaminen tapahtui, kun näki sen arkun siinä edessä.
Mä en ole varmaan ikinä itkenyt niin paljoa, kun siinä tilanteessa.
Oli vaan niin vaikea uskoa, että ei enää koskaan voi nähdä häntä. En ole uskaltanut poistaa edes hänen puhelinnumeroaan.
Ehkä sitten joskus...

Nyt pitäisi kai sitten koittaa aloittaa taas arkielämä.
Vielä kun joku viitsisi kertoa, että miten, kun kokoajan tuntuu niin pahalta.

Mutta näin..
Pitää vain uskoa, että hänellä on nyt parempi olla. Tämä oli hänen päätöksensä, joten ei kai se auta kuin hyväksyä se tosiasia, että isosiskoa ei enää ole, vaan hän pääsi nyt pois, parempaan paikkaan.
Ikävä vaan on niin kova...

Olen saanut tahtomattani uuden lemmikin.
Naapurin kissa yritti eilen kovasti päästä sisälle.
Parin tunnin päästä menin uudelleen pihalle, ja se istui edelleen kuistilla ja loikkasi helvetinmoista vauhtia sisälle, kun avasin oven.
Tosin ko. katti on ihan suloinen.

Nytpä sitten on muutto takana ja nettiyhteys aukesi tänään.
Nopeaa toimintaa, siitä hatunnosto Elisalle.

Ensi viikonloppuna olisi sitten hautajaiset...
Mä en ole uskaltanut edes miettiä koko asiaa, vaan suljen sen tehokkaasti mielestäni kokonaan. Kenties jonkinlainen shokkitila?
En vaan uskalla alkaa miettimään, sillä silloin romahtaisin ihan täysin.
Ja mua pelottaa niin helvetisti, että miten se jysähtää tajuntaan sitten hautajaisissa.
Mä luultavasti lamaannun ihan täysin.
Saa nähdä miten tästä eteenpäin..

Se oli kirjeessään sanonut, että haluaa yhdeksi virreksi "Maan korvessa kulkevi".. Pelottavaa, sillä muutama ilta sitten hyräilin sitä, ja silloin tapahtui pienimuotoinen hajoaminen..
Tänään äiti sitten soitti, ilmoitteli järjestelyistä ja sanoi tosta.
Tuli jotenkin outo olo, sillä mulla tuli heti se mieleen tosta laulusta...

Saa nähdä, miten tästä eteenpäin.
Miten osaa hyväksyä sen tosiasian, ettei sitä enää ole?

Ja pahoittelen "se"-muotoa.
Ehkä joskus uskallan myöntää sen, kenestä puhun nyt.
Vielä en uskalla kirjoittaa sitä, se tuntuisi asian myöntämiseltä todeksi, ja sitä mä en halua.
En vaan osaa vielä päästää irti siitä pienestä toivonhippusesta, joka elää siihen asti että näen arkun..