IRC-Galleria

Some try to hand me money
They don't understand
I'm not broke I'm just a broken hearted girl

Maailman ihanin nimi, on sinun nimesi. Maailman ihanin katse, on sinun katseesi. Maailman ihanin hymy, on sinun hymysi.
Sulje silmäsi. Laita vasen kätesi oikean olkapääsi päälle ja oikea käsi vasemman olkapääsi päälle hellästi. Nyt, purista! Tunnetko halaukseni?
Kun nyt luet tätä, tahtoisin kietoa käteni kaulaasi, halata ja sanoa sinulle, rakastan sinua.

Tämä näppärä vehje on 15cm pitkä.Sen käytöstä nauttivat miehet ja naiset.Sen toisessa päässä on tukko karvaa ja toinen pää on sileä.Käytettäessä se toteuttaa edestakaista liikettä ja jättää jälkeensä usein valkoista ainetta.Tällaista toimintaa suositellaan toteutettavaksi 2krt päivässä...Ah,kyllä hammasharja on kätevä.

haluun tupakalle >:(

Sanotaan että ihanista hetkistä pitäis nauttia. Nyt ehkä tajuan miks.
Sanotaan että huonoina hetkinä pitäis muistella niitä ihania hetkiä. Mutta entä kun niiden muistelu rikkoo mut täydellisesti.
En ehkä osannu pitää kiinni, ja nyt kärsin siitä.
En saa nukuttua yöllä. Toisinaan itken itteni uneen.
Toiset sanoo et tarvisin hoitoo, unilääkkeitä ja lomaa. Mut mitä sit ku oon yksin kotona - minä ja unilääkepurkki? Mietin vaan yhtä asiaa yksin, enkä saa muuta ajateltavaa.
Mun mielessä pyörii vaan yks kysymys. Miksi?
Lupasit "sun särkyä anna mä en", mutta särjit kuitenkin.
Oli niin uskomattoman hyvä vaan olla sun kanssa.
Kai se sit oli liian hyvää ollakseen totta.
Tää tilanne raastaa mua.
En kestä tätä enää.
Rakastan sua. Mutta voinko enää koskaan saada sulta vastarakkautta?
Sen tiedät vain sä.

Puolitoista kuukautta, 7 viikkoo, 46 päivää, 1104 tuntia, 66240 minuuttia - täynnä surua, kaipausta, itkua, tuskaa, ahdistusta, huonosti nukuttuja öitä, ikävää, pahaa oloa. Yritystä päästä yli. Turhaan.
Merkitsit mulle jotain niin suurta. Jotain niin tärkeetä.
Rakastin jokaista sun piirrettäs ja kaikkee mitä teit. Kaikkee mitä sanoit. Kaikkee mikä liitty suhun.
Olit mun unelma.
Luen sun viestis uudelleen ja uudelleen, toistan niitä sanoja, niitä rivejä. Kauniita lauseitas. ''Oot ihan kun mun unelmien prinsessa josta tuli totta''. En voi lukee yhtäkään viestiä itkemättä. Pää hajoo.
Niin katoavaa on voimat ihmisen.

En tiedä miks kirjotan tätä ja tuhlaan aikaani tähän kun et kuitenkaan lue tätä.
Sattuu niin paljon, ihan helvetin paljon.
Liikaa.

Milla and Anna // sanoo:
eieieiei

Milla and Anna // sanoo:
ku se oli vaa et mitä vittua MIKSI SE SIKA TEKI NIIN SINULLE ?!??!

Milla and Anna // sanoo:
hakkaan sen ._.

Voisin ottaa kuvan mun TH-kamoista ens viikon lauantaina ;)
sillon on
♥ 95 julistetta
♥ kaikki dvd't
♥ kolme albumia (puuttuu live cd :<)
♥ kaks sinkkua (monsoon ja an deiner seite)
♥ kolme mukia
♥ neljä T-paitaa
♥ 2 hupparia
♥ 5 plektraa
♥ kengät
♥ Bill-Doll
♥ Ite tehtyjä kangaskuvia
♥ 2 hihamerkkiä
♥ 2 seinävaatetta
♥ Tyyny
♥ EL- ja keikka lippu
♥ varmaan 10 ficcivihkoo 8DDD
♥ 2 pientä taulua
♥ "Larppaukseen" tehdyt rastat
♥ 2009 seinäkalenteri

Nyt en heti keksi enempää mutta voihan sitä listaa toki täydentää aina. :DD

Ainiin,
Ainolle suuri kiitos hupparista, yhdestä paidasta, yhdestä julisteesta, yhdestä mukista, tyynystä ja monsoon sinkusta ! <3

13.06.08 22:49 <Rikuyy> sul on tiukka perse ♥
13.06.08 22:51 <Rikuyy> no on sulla ! kyllä mä oon nähny.
13.06.08 22:54 <Rikuyy> hahaha ps on se ihan oikeesti !

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.

Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.

Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.

Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.

Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.

Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.

Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.

Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.

Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.

Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.

Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.

Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.

Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.

Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.

Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.

Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.

Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot homofobian olevan väärin.

Haluatko koiranpennun? Mieti tarkkaan, mistä/keneltä tulevan koirasi ostat!

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.

Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.

Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)