IRC-Galleria

ei oikein jaksa kirjoittaa mitään kun ahdistaa/vituttaa. hoitsut käski täyttää tuntipäiväkirjaa mun tekemisistä kun niitä alkoi vituttaa mun liika nukkuminen. No nyt niitä ärsyttää kun mä oon netissä liikaa, luen liikaa, kato leffoja liikaa

Mitä mun oikein pitäis tehdä kun kerran ei oo rahaa harrastaa...

Ei oikein jaksais kävellä ulkona 8h tuntii päivässä, siitä ne kait olis tyytyväisiä.

Tänääkin liikkui taas niin villejä juttuja päässä, et tuli tosissaan kiire ottaa rauhoittavaa lääkettä ja senkin ne haluaisi lopettaa... kunnon hoitopolitiikkaa, mitähän sekin jokelan tapaus veti, muistaakseni sillä oli niitä lääkkeitä pussi kaupalla.

Joo joo, taas mennyt päivä melkein hukkaan, kun heräs tossa kello 15:00 eli tuli nykästyä 15h unet ja silti väsyttää, ah tätä auvvoa ja nyt pitäis pohtii et mitä helkkarii sitä keksi loppu päiväksi, hmm ehken päivä unet kun taas väsytää vai pakko valvomista telvisiostakaan ei tunnu tulevan mitään mielenkiintoista. Menisköhän kattoo jos löytäis shakki seuraa ja jos ei niin täytyy pelata omaa kannettavaa shakkikonetta vastaan. Eilen tuli epäuskoisia kyselytä kun pistin nappulat isolle laudalle ja siirtelin niitä koneen siirtojen mukaan, porukat alko kyselee kärsitkö skitsofreniasta vai pelaatko itseäsi vastaa? Tietenkään en viittinyt pilat ihmisten ihania harakuvitelmia, vaan kerroin pelaavani kaveria vastaan... kumma ettei hoitohekilökuntaa ilmestynyt paikalle, paitsi et olihan siellä yksi joka tuli heti "huolestuneena" ( vittu, saahan ihminen pelaa pasianssiakin ilman et heti leimataa hulluksi) tarkistaa onks kaikki hyvin, he hee

Taas yks viikko kohta takana päin, mitä oon saanut aikaiseksi (vitun hienoo sain parran ajettua)??? En niin mitään, koht kierrellyt laitoksissa puoltoista vuotta, aika menee nopeesti kun vaan makaa ja miettii eikä tee mitään. Se on kait jonkilaista apatiaa tai masennusta...

Kaljaa tekis mieli, varsinkin kun on perjantai mut, jos täällä ottaa tai tulee kännissä sisään niin kuukauden portari. Edellisessä paikassa oli VAIN vuorokausi mut vietäppäs se kylmässä (ilman lämmike viinaa kun ne on jo takavarikoitu) ilman yö paikkaa ja rahaa, kasvattaa luonetta tai lisää vitutusta

Mitähän tänään tekis katoisko leffaa vai pelaisko tietsikalla shakkia? vaikea ratkaisu täytynee lähteä röökille miettimään.

ENNEN OLI VAIKEAMPAA....


Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi

typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli,

kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km

ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden

kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.



Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,

vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,

ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi tällaisia,

vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!



Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!



Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.

Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista,

jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.



Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.



Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,

piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.



Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.

Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.



Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?

Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.

Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään vitun soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti

kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -

veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -

yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!



Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka

ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!



Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.



Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!



Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!

Taas yks viikko kohta takana päin, mitä oon saanut aikaiseksi (vitun hienoo sain parran ajettua) en niin mitään