IRC-Galleria

eipä oo paljoo kertomistä, paitsi et tuli nukuttuu aamusta 09:00-21:00 pienet "nokoset".....

Tänään ollut ihan fantastisen hyvä päivä (mahtoikohan johtua 12 tunnin yö unista), läppä lentänyt (ja hoitsujen harmiksi oon ollut tietsikassa kiinni "liikaa", onnex voin vedota siihen et tää on mun sosiaalisen elämän kannalta tärkeetä) mieli ollut muutenkin korkealla, tätyy vaan olla ihan oikeesti tyytyväinen juhlistaiskohan tätä ihmettä katsomalla leffoja koko yön...

Oma tietsikkakin tulossa lähimmän viikon sisällä, aaah sit mua ei saa siitä irti kuin katepillarilla(eiku vittu liimaan itteni penkkiin kiinni) ja ruoka-aikaan, ehkä.

Arvaanpa tietäväni mistä tämä jothtuu, tänään on meinaan täysi kuu ( en kyllä tunnustaudu kuuhulluksi ) ja sehän todistetusti vaikuttaa ihmisiin.

+ kävin mielenkiintoisessa ryhmässä ; Ihmissuhteet -tarpeet ja taidot tiedän kyllä paljon asiast kun on joutunut olee kavereille terapettina tai hoitamaassa niiden ihmisshude sotkuja. Kumma kun avioparilla tulee kränää molemmat soittaa mulle (pitäis varmaan perustaa maksullinen palvelu) noh enpä mä kait turhaan sit oo horoskoopissa sovitteleva vaaka...

Vittu taasen hoputtavat pois koneelta, täähän pitäis olla terpiaa, plääh oma kone äkkiä tänne

Siinähän viikon loppu meni kun vierailin mutsin luona ja kokkailin sille herkku pöperöö, (melkein murina kävi kuolauksen lisäksi) juu arvelutti mennä samaan pöytään syömään ettei ois vaan nälissään erehdyksessä nälkäisen iskenyt haarukkaa mun käteen kun olis kurottautunut ottaa perunaa (päätin olla ottamatta riskiä ja tiivisti mutsin silmiä vahtien hivutin kätöseni lähemmäs riisi kattilaa ja otin siitä varovaisesti riisiä, selvisin vammoitta, vaikka mutsi ilmoittikin haluavansa maistaa kaikkea, myös riisiä).

Ihmettelen et montakohan lautasellista se veteli sitä, nääs kun olin lähdössä niin sillä oli kolmas lautasellinen menossa.

Kissojen kanssa oli hauska leikkiä (kunhan laiskimukset eivät nukkuassa), kumma juttu heti kun aukaisi jääkaapin oven niin kuului NAU!!! vAATIVA semmoinen tai sit sellainen minitraktorin vimmella puskeva mouruuva sun paras ystävä puskee sut melkein nurin ja jos on ruoka aika niin ne vihulaiset kiipee pitkin housuja kynsillään.
, tuttu juttu varmaan monelle kissan omistajalle... ei parane nauraa ei

Viikonloppu meni paetessa kirjamaailmaan kun ei haluu tai oikein jaksa kohdata todellisuutta, mikähän "mörkö" / "tapaus" mua väijjyy koska en oo ikinä ollut aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa.

Hauska yhteen sattumakin tapahtui tuli mutsin kanssa keskusteltua mun vanhasta hoitotädistä (täytti 80) et miten mä muistin jotain juttuja niinkin kaukaa, kävi ilmi et mutsi on ollut siihen yhteydessä koko ajan ja kaiken lisäksi se asuu ihan lähellä tätä paikkaa. Tosin mutsi suositteli ensin parturissa käyntiä (en oo käynnyt parturissa 1½ vuoteen), väittävät sitä "epäsiistix, pyh . No ehkä käyn tai sit sutaisen sen naurettavalle pikku ponnarille...

Jaahas täytyy lopettaa kun vaksi tulee ajaa jo pois koneelta ja on aikamoine pilkun........

Yeah, tänään on ollut relax päivä, kivaa on ollut kun frendit ovat paukuttaneet tekstarilla ja @-maileilla. Eli ei oo niin yksinäinen olo, paitsi tietysti sitä kaipaisi sitä soulmate, milloinkohan senkin löytäsi vai onx se tarkoitus et tosi rakkauden löydät vaan kerran elämässä??? Jos niin sattuis olemaan mulla ei sit olis mitään valittamisii ainoastaa 100% hyviä muistoja eikä yhtään kinaa tai riitaa, oltiin kuin peppu ja paita ( I still think of you every day and I´ll miss you eternaly, hope we can join together after life) no se siitä niiskuttelusta life goes one tai niin ne ainakin väittää.

Must tuntuu et mä oon kadottanut elämänilon ja hukannut mun tunteet (viha ja raivo tuntuu olevan ainoot mitä on jäljellä masennuksen lisäksi)

tasaista suhinaa vaan kuuluu korvissa, kait sitä vois lähtee lukemaan tai kattoo jotain hyvää leffaa Sin City tai Fear and loathing in Las Vegas

Yeah, tänään on ollut relax päivä, kivaa on ollut kun frendit ovat paukuttaneet tekstarilla ja @-maileilla. Eli ei oo niin yksinäinen olo, paitsi tietysti sitä kaipaisi sitä soulmate, milloinkohan senkin löytäsi vai onx se tarkoitus et tosi rakkauden löydät vaan kerran elämässä??? Jos niin sattuis olemaan mulla ei sit olis mitään valittamisii ainoastaa 100% hyviä muistoja eikä yhtään kinaa tai riitaa, oltiin kuin peppu ja paita ( I still think of you every day and I´ll miss you eternaly, hope we can join together after life) no se siitä niiskuttelusta life goes one tai niin ne ainakin väittää.

Must tuntuu et mä oon kadottanut elämänilon ja hukannut mun tunteet (viha ja raivo tuntuu olevan ainoot mitä on jäljellä masennuksen lisäksi)

tasaista suhinaa vaan kuuluu korvissa, kait sitä vois lähtee lukemaan tai kattoo jotain hyvää leffaa Sin City tai Fear and loathing in Las Vegas

Tänään on ollut harvinaisen leppoisa ja mukava päivä ( edessä olis viellä 3 leffaa, mut silmii luppaa jo valmiiksi). Ei oo vituttanut, ahdistanut tai ollut liian kiihtynyt. oon "liehunut " ypäri internettiä ja löytänyt kaikkee mielen kiintoista ( en kerro mitä ja uteliaille tiedoksi, et ei liity mitenkään pornoon, hä hää)

Huomenn oottaa taas vierailu kauhujen kammiossa siis en todellakaan tykkää hammaslääkäristä, onnex puudutus on keksitty, koht varmaan pitää alkaa käyttään korva tulppia kun se hammaslääkäri huokailee niin teatriaalisesti, et mä en taho kestää sitä enään. Yrittääx se syyllistää mua, o.k perille on mennyt ja joo meen pesee hampaat( 4 kerta tänään, ikenet alkaa koht roiskuu verta)

Kiva on ollut heittää läppää tänää porukoiden kanssa mut tietty haluais jutella kyl enemmänkin mut tääl mis oon niin keskustelu seura on vähän rajoittautunutta...

Paitsi et mikä mun kohdalla yleensä on normaalia... Varmuuden vuoksi oon vaan ollut omas kämpässä ja nauttinut kirjaa (tosin piti vaihtaa fictiosta fantasiaan et alko rauhoittuu). tosin kirjojen lukemisestakin vittuillaan mulle mut viis siitä, meitsi rakastaa lukemistä yli kaiken, sehän siinä voipi olla pieni ongelma, kun tuhat sivuu päivässä ei voi olla vaikuttamatta alitajuntaan..

Viimeex viime yönä olin lukennut kingin uusinta kirjaa ja kun kävin nukkumaan niin tarina jotenkin jatkui. Olin onnellinen kuin kettu kanalassa kun löysin yhestä paikkaa KAKSI kirvestä toinen pitkä vartinen ja toinen lyhyt vartinen ja varjelin niitä arvoikkaimpina aarteinani koko unen ajan, miksi....

Kivaa kun on ollut rauhallinen lauantai tosin vitutti heti kun aloin lukee hesarista et mitä maailmalla on tapahtunut. Meinas vintti kilahtaa kun poistuin sivulta muistamatta ensin tallentaa kirjoituksia , luojan kiitos et sai jatkaa siitä mihin oli jäännyt.

ei oikein jaksa kirjoittaa mitään kun ahdistaa/vituttaa. hoitsut käski täyttää tuntipäiväkirjaa mun tekemisistä kun niitä alkoi vituttaa mun liika nukkuminen. No nyt niitä ärsyttää kun mä oon netissä liikaa, luen liikaa, kato leffoja liikaa

Mitä mun oikein pitäis tehdä kun kerran ei oo rahaa harrastaa...

Ei oikein jaksais kävellä ulkona 8h tuntii päivässä, siitä ne kait olis tyytyväisiä.

Tänääkin liikkui taas niin villejä juttuja päässä, et tuli tosissaan kiire ottaa rauhoittavaa lääkettä ja senkin ne haluaisi lopettaa... kunnon hoitopolitiikkaa, mitähän sekin jokelan tapaus veti, muistaakseni sillä oli niitä lääkkeitä pussi kaupalla.

Joo joo, taas mennyt päivä melkein hukkaan, kun heräs tossa kello 15:00 eli tuli nykästyä 15h unet ja silti väsyttää, ah tätä auvvoa ja nyt pitäis pohtii et mitä helkkarii sitä keksi loppu päiväksi, hmm ehken päivä unet kun taas väsytää vai pakko valvomista telvisiostakaan ei tunnu tulevan mitään mielenkiintoista. Menisköhän kattoo jos löytäis shakki seuraa ja jos ei niin täytyy pelata omaa kannettavaa shakkikonetta vastaan. Eilen tuli epäuskoisia kyselytä kun pistin nappulat isolle laudalle ja siirtelin niitä koneen siirtojen mukaan, porukat alko kyselee kärsitkö skitsofreniasta vai pelaatko itseäsi vastaa? Tietenkään en viittinyt pilat ihmisten ihania harakuvitelmia, vaan kerroin pelaavani kaveria vastaan... kumma ettei hoitohekilökuntaa ilmestynyt paikalle, paitsi et olihan siellä yksi joka tuli heti "huolestuneena" ( vittu, saahan ihminen pelaa pasianssiakin ilman et heti leimataa hulluksi) tarkistaa onks kaikki hyvin, he hee

Taas yks viikko kohta takana päin, mitä oon saanut aikaiseksi (vitun hienoo sain parran ajettua)??? En niin mitään, koht kierrellyt laitoksissa puoltoista vuotta, aika menee nopeesti kun vaan makaa ja miettii eikä tee mitään. Se on kait jonkilaista apatiaa tai masennusta...

Kaljaa tekis mieli, varsinkin kun on perjantai mut, jos täällä ottaa tai tulee kännissä sisään niin kuukauden portari. Edellisessä paikassa oli VAIN vuorokausi mut vietäppäs se kylmässä (ilman lämmike viinaa kun ne on jo takavarikoitu) ilman yö paikkaa ja rahaa, kasvattaa luonetta tai lisää vitutusta

Mitähän tänään tekis katoisko leffaa vai pelaisko tietsikalla shakkia? vaikea ratkaisu täytynee lähteä röökille miettimään.

ENNEN OLI VAIKEAMPAA....


Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi

typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli,

kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km

ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden

kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.



Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,

vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,

ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi tällaisia,

vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!



Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!



Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.

Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista,

jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.



Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.



Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,

piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.



Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.

Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.



Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?

Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.

Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään vitun soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti

kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -

veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -

yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!



Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka

ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!



Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.



Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!



Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!