Huomenta kaikki. Otsikko taas hieman harhaan johtava mutta toisaalta osuva kuitenkin. Ensimmäisenä te kaikki varmaan taas ihmettelette ja kysytte, miksi olen hereillä tähän aikaan, kun normaalit ihmiset ovat nukkumassa. Vastaus on yksinkertainen, ei nukuta. Mutta kysymys kuuluukin, missä olen ja mitä teen. Siihen vastaus on paljon mielenkiintoisempi ja vaikeampi.
Nimittäin tällä hetkellä makaan Lapualla Simpsiön näkötornin penkillä nojaten kameralaukkuun, juon vettä, katson tähtiä, kirkastuvaa taivaanrantaa kamera vieressä. Kännykkä popittelee tässä samalla Sunrise avenuen Farytale gone bad supermodel remixiä ja kuuntelen luonnon ääniä ja tietenkin kirjoitan tätä päiväkirjaa. Hullua vai mitä? Niin minustakin. Nautin tästä hetkestä täysillä ja elän seuraavan hetken vielä vauhdikkaammin. Joku voisi taas tekstin tyylistä ja kirjoitusasusta luulla, että olisin kännissä. Näin ei asiat kuitenkaan ole, vaan jotain ihan muuta.
Olen pitkästä aikaa hyvin onnellinen ja vaikka asiat eivät ole, kuten haluaisin, niin silti olen tämän hetkiseen elämäntilanteeseen periaatteessa hyvin tyytyväinen vaikka pari tärkeää asiaa puuttuukin. Kuluneet 3 viikkoa ovat olleet terapeuttisen piristäviä. Tämä kaikki on mahtavien kavereiden ansiota, jotka ovat jaksaneet tukea ja olla paikalla, kun tarvitaan. Jokainen joka tunnistaa itsensä tämän tekstin perusteella voi olla ylpeä itsestään ja syystä!! Ettei menisi taas liian imeläksi tämä touhu, niin minä jatkan luonnosta nauttimista ja kuvaamista. Pistän kuvia näytille kun ehtii.
KIITOS JA HEI <3