Joensuulainen Weera-yhtye sai alkunsa pari vuotta sitten, kun vokalisti Elina Suonmaa päätti perustaa bändin. Keväällä 2010 yhtye on saanut muotonsa ja esikoisalbumi esittelee meille uuden poprock-yhtyeen, joka on enemmän kuin valmis kisaamaan kotimaisen kevyen rockin markkinoista.
Weeran musiikissa on paljon samaa henkeä kuin monissa muissakin suomeksi esiintyvissä yhtyeissä/artisteissa, joiden tuotanto viistää läheltä iskelmää. Kitarassa on säröä juuri sopivasti mutta ei liikaa, rummut ja basso möyryävät nöyrinä kuvioitaan alla ja koskettimia käytetään lähinnä äänitapettina taustalla. Lyriikoissa käydään läpi niitä tuttuja aiheita, eli henkisiä ongelmia, kasvukipuja ja särkyneitä sydämiä. Onneksi tunteiden luotailussa ei sentään sorruta liialliseen synkkyyteen ja vokalistina vasta kehittyvä Suonmaa saa puristettua itsestään irti hetkittäin jopa vahvaa tulkintaa.
Albumin yhdestätoista raidasta on vaivatonta lohkoa sinkkuja, sillä Ivalo-yhtyeen ja Jari Uutelan säveltämät kappaleet ovat simppelin koukukkaita. Etenkin avauksena kuultava Sanattomat katseet, välittömästi tarttuva Kylmät kädet sekä miettiväisempi Avaimia jäävät nopeasti soimaan päähän. Kiekon selkein kompastuskivi on teemojen ja käytettyjen ratkaisujen toisto, mikä tuo ilkeää tuttuuden tunnetta muutamaan raitaan.
Lähde:
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=11889
