Tässä tulee varhaisin muistoni, joka on samalla yksi kauneimmista, ajalta, jolloin asuimme vielä Järvenpäässä ja ikää oli 1-2 vuotta.
Leikin kerrostalon pihalla yhden tytön kanssa, jonka nimi oli muistaakseni Liisa. Pihan reunassa meni pieni oja ja sen vieressä pieni polku, jonka ympärillä kasvoi aina kauniita kukkasia. Se tie oli aina jotenkin kauniin maaginen ja hieno paikka. Ojan yli meni pieni lankku, jonka avulla aina menimme sen yli. Oja tuntui tuolloin kauhean leveältä/isolta ja lankku heiluvalta. Silti aina pääsimme pienenä tuon ojan yli kun varovasti menimme.
Ihmettelimme tuolloin tuota ojaa ja kuului molskahdus. Näimme pienen sammakon, joka päätti sitten kuitenkin sukeltaa samalla ojan syvyyksiin. Samalla minä tai tämä tyttö huudahti "sammakko". Tästä sitten innostuinkin ja vähän ajan päästä päätin huijata tätä tyttöä. Heitin pienen kiven ojaan ja huusin "sammakko". Tätä teinkin muutaman kerran ja sain huijattua, kunnes ilmeisesti temppu ei enää toiminut.
Hienoa aikaa oli tuo. Toinen muistoni liittyy samaan pihaan, mutta tuolloin leikimme Tarzania puissa.
Joskus 3-vuotiaana olikin sitten muutto Mynämäkeen ja uudet seikkailut.