hakkaan seiniä ja huudan
puran kaiken ulos näin
revin silmäni irti päästäni
en kestä nähdä enempää
vihaan kehoani mieltäni
vihaan täydestä sydämestä
joka mustana sykkii kädessäni
revin sen irti rinnastani
tunnen muutoksen tuulen selässäni
ja otan askeleen pimeään
annan tuulen johtaa tulevaan
tähdistä kohtaloni lukemaan
et voi vain nukahtaa
et mennyttä unohtaa
epätoivon synkkään kuiluun
sukellat syvempään
minuuden dilemmaan
saatat itsesi unohtaa
siis pidä kiinni lujempaa
et voi itseäsi pelastaa
keskelle peltoa se minut johdatti
katsoin ympärille - en nähnyt mitään
kuuntelin: enää ei tuule
tunnen muutoksen tuulen selässäni
ja otan askeleen pimeään
annan tuulen johtaa tulevaan
tähdistä kohtaloni lukemaan
raivon kyynel poskella
rystyset ja kasvot verillä
montako iskua riittää pyyhkimään
muistot mieleni rippeistä