kuin hirttosilmukka naru hiertää kaulan ympärillä
kädet hennot riippuvat sivuilla vapaina, kahlittuina
jalat irti maasta roikkuu rähjäinen sätkynukke
kasvot ilmeettömät silti surulliset, lannistetut
liekö nähnyt aikaa vai vain puhdasta ylikäyttöä
vaatteet ja nivelet äärirajoilla hajoamispiste on tässä
tuttu tunne epämiellyttävä niskassaan taas
joku vetää narusta jälleen, täytyy rukoilla ettei paikat petä
edelleen roikkuu samaa seinää vasten
vaikka joka päivä kuiskaa itselleen:
"tänä iltana, tänä iltana"
vihaa tihkuu puinen sydän rajoitettu, evätty on
oikeus itsenäisyyteen, vapaus ajatuksenakin kielletty
jalat kahleissa suunta hukassa
tunnit ja minuutit, viikot ja päivät sekoittuvat
kuin joksikin nestemäiseksi aineeksi
johon hukkuu mieli, painuu unholaan
turha taistella, ei ole pakokeinoa
edelleen paikallaan polkee
vaikka joka päivä lupaa itselleen:
"tänä iltana, tänä iltana"
tänä iltana vapaus koittaa vakuuttaa jälleen kerran itselleen
ei silti voimat riitä katkomaan lankojaan
jälleen tänäkin iltana uupuneena luovuttaa
edelleen vapaa, mutta kahlittu