I wonder..
Mä kävelin yksin hiekkaista tietä.. Aurinko laski hiljaa mun selän takana kuiskaillen kauniita sanojaan. Mä olin VÄSYNY, ja mun askeleet oli aina vaan raskaammat. mä en enää jaksanu kävellä, mä olin tullu joo niin pitkälle, tien päähän, joka ei johda mihinkään. Aurinko ei enää jaksanu lohduttaa mua, mä painoin pääni polviin ja itkin. ITKIN. Kyyneleet valui pitkin mun poskia kuivaan maahan. LUUSERI, mä sanoin ittelleni. Jos mä olisin ollu viisas, mä olisin jatkanu matkaani tuntemattomaan, hävinny pois tästä elämästä, tästä SAATANAN maailmasta. Silti mä vaan jäin istumaan tien päähän. Jalat ei enää kantanu. En jaksanu nousta ylös ja kävellä kotiin. Mä olin luuseri. Odotin liian kauan. Liian kauan odotin sua ja TOIVOIN.
En odota enää. En enää. Viimeisillä voimillani nousin ylös ja kävelin kotiin. Et siltikään tullut. Luuseri, sanoin sulle. ITKIN.