Tornion suunnassa illalla
potkutteli kelkallaan Cristiina.
Jalkojen välistä näkyy valoa,
Pikku-pimppahan se tietysti.
Cristiina kelkkansa kääntää
ja ankarasti pakoon potkuttaa,
ei jalat luista sitä pelottaa,
kauhuissaan ymprilleen katselee,
Pimppa turpoaa se silmät sokaisee.
Valo vaan vääjämättä suurenee,
Cristiina jo tosissaan hätääntyy.
Nostaa pimppansa tienpenkalle
ja jää siihen peloissaan sormittamaan.
Voi perkele! pääsee mieheltä.
Faijahan se vaan oli polkupyörällä.
Turha oli turvoksissa pimppa tää,
turha oli sormea nytkyttää.
Tornion Kummajainen,
Tornion Kummajainen ei niin läski ollutkaan.
Tornion Kummajainen,
Tornion Kummajainen ei niin läski ollutkaan,
ollutkaan, ollutkaan!