Uutta elämää, uutta verta
suonissani. Lapsuus takana
vai edessä? Tahtoisin elää
hetkessä mutta tulevaisuus
ahdistaa, olisiko
mahdollista hidastaa,
unohtaa parisuhteet ja
antaa mennä vaan, vielä on
kesää jäljellä vai?
"Aikuistu!" "Älä jaksa!"
sanovat.. toiset taas
muistuttavat "miksi
aikuistua, kun on vielä
paljon nähtävää, jonka ikä
tulee estämään
myöhemmin..?" Ikä on
taakka, mutta toisaalta
paras mahdollisuus elää
vaiheittain.
Oma vaiheeni ei ole vielä
ohi.
Kiitos tästä elämästä,
vuodan sen eteen jota
rakastan, tätä minä
rakastan.
Hyvästi :)
(tämä ei ole itse murha
kirje, vaikka inka niin
väittäisi)