oonko mä jotenki skitso?
oonko mä kenties vainoharhanen...?
oonko päästäni sekasin tai jotain?
kaikki mitä mä ihmisille sanon, painetaan villasella ja unohdetaan heti?
enkö saa olla huolissani muista ihmisistä?
enkö sais olla hieman suojeleva?
enkö saa pelätä muiden ihmisten puolesta?
puhunko paskaa?
puhunko niin epäselvästi että muut ei mua ymmärrä?
puhunko aina kaikki niin ristiin että mut ymmärretään aina väärin?
on se kumma ku sisko on ainoo joka ymmärtää mun puheen ja huolenaiheet sellasina mitä mä ne suustani päästän ja auttaa ja tukee...
se ei vääristele asioita mitä sanon eikä suutu jos oon huolissani siitä. se ei alota riitaa asiasta eikä vääristä mitään mitä sanon... ehkä sen takia me tapellaanki sen kaa niin paljon. :D
onko mahdollista että kukaan ei ymmärrä mua?
noh.. siihen ei kenekään tarvii vastata ku oon sen jo muista huomannut...
on se vittumaista ku ajattelee muita. pitäis kai ryhtyy sellaseks joka ajattelee aina itteään eikä ikinä muita ni ei tuu ainakaa väärinkäsityksiä mistään.
pallo takas pasilaan..