Hän odottaa
vaikka aikaa vielä on
hän oottaessaan siistii joka sopen asunnon
niin pitkä odottavan aika on.
Kuin unissaan hän mittaa lattiaa
ja huomaamattaan ikkunaan jää taas seisomaan
hän saapuvaksi oottaa rakkaintaan
Kun kukat aukee krookusten
hän elää vielä uudelleen
sen sadun keväisen
jo päättyneen
Ei luopumaan
ei kalleimmasta muistostaan
saa häntä aikaan
vaik tuhlaa vuosiaan
hän unohtamaan ei suostu milloinkaan
hän kevättänsä elää uudestaan
Hän odottaa hän tuntee huulillaan
sen lämmön jonka rakkaimpansa jakoi aikoinaan
hän tietää rakastaa voi kerran vaan
Kun kukat aukee krookusten
hän elää vielä uudelleen
sen sadun keväisen
jo päättyneen
ei luopumaan
ei kalleimmasta muistostaan
saa häntä aikaan
vaik tuhlaa vuosiaan
hän unohtamaan ei suostu milloinkaan
hän kevättänsä elää uudestaan
Ei luopumaan
ei kalleimmasta muistostaan
saa häntä aikaan vaik tuhlaa vuosiaan
hän unohtamaan ei suostu milloinkaan
hän kevättänsä elää uudestaan