IRC-Galleria

http://groups.msn.com/sinisetajatukset/osa11.msnw
http://www.jokioinen.fi/Default.aspx?id=345833

Kuulin tossa viime viikolla kaveriltani, että tässä Forssan lähellä, Jokioisilla, olisi talo jossa huhujen [,jotka ovat jotain 100 vuotta vanhoja huhuja] mukaan kartanossa ja sen pihamaalla kummittelisi. Ikkunassa saattaisi näkyä vanha nainen tai nuori nainen lapsi käsivarsillaan. No eilen sitten asia tuli uudemman kerran puheeksi kun kaverini vei minut syömään Denisiin. Villi ajatus sai lisäpotkua loistavasta ilmasta: Täysikuu ja maanpinta sumun peitossa. Ei kun auto alle ja toinen frendi messiin ja auton keula kohti Jokiosta.

Jätettiin auto vähän matkan päähän kartanosta ja jalan perille. Kartano oli valaistu ulkopuolen, mutta sisältä se näytti olevan täysin tyhjä. Kaveri kertoi hieman kartanon historiaa ja mainitsi missä kartanon entisen omistajan ja toisen "kummituksen", eli kartanon omistajan vaimon haudat sijaitsevat. Tietenkin piti päästä lähemmälti sitten katsomaan. Menimme kartanon oikeaa reunaa [tieltä katsottuna] ja huomasin samantien, että yksi pieni ikkuna oli valaistu. Vain yksi.. Kyseessä oli ilmeisesti jokin käytävän ikkuna, koska tarkemmin kun katsoi näkyi portaita. Ei kumminkaan vielä kummituksia.. Muutama sana siinä vaihdettiin: "Unohtuiko se joltakin päälle?" vai "Oliko se tarkoituksella?" Sitten kuulin ääniä... "Hyst!" Kaverit hiljeni. Askelia... Askeleet, jotka tulivat kun ihminen astuu hiekkapolulla rauhallisesti eteenpäin. Vilkuilua ympärille: Ei ketään missään, kukaan meistä EI liikkunut.. Mitä helv... Ääni tuntui tulevan talon takaa.. Kello oli jotain 22.30. Kukaan työntekijä ei VARMASTI olisi enään tähän aikaan kartanossa. Rohkeus ei riittäny kenelläkään meistä mennä talon taakse, koska sitä ei oltu valaistu mitenkään ja kartanon takana kohoaa synkkä metsä. Lähdettiin vähin äänin sitten takasin päin, sivusilmällä näin lehden SYÖKSYVÄN ylemmältä oksalta alemmalle sivuttais suunnassa sekunnin vauhtia. Ei siis silleen kun lehdet yleensä tippuvat -> hitaasti pyörien. Mutta uskoivatko kaverini tätä? No eivät uskoneet...

Rouhea reissu. Mieleen jäi ennen kaikkea ilma: ei tuullut, täysikuu ja se sumu.
Ja kerrankin voi sanoa: Marilla EI OLLUT POKKAA lähteä katsomaan hautoja metsään.