Poika nukkui kun hänet näin tänään. Rauhallista ja onnellista, ikuista unta. Kerroin kaipuustani, hän ei vastanut. Kerroin surustani, hän ei vastannut. Kerroin rakastavani, hän ei vastannut. Hän ei vastannut mihinkään - sillä hän tiesi. Hän tietää kuinka vaikeaa meillä on, hän tietää kuinka hienon tilaisuuden olimme kaikki yhteisvoimin luoneet juuri hänen muistoa kunnioittaaksemme. Poika katsoo ikuisuudesta, hymyilee ja puhaltaa tuulen tuivertaman tukkansa pois silmiltä. Iskee silmää ja poistuu.
Nuku rauhassa rakas.
Me kaikki tiedämme sinun olevan läsnä kumminkin. Nyt ja ikuisesti.
~YoOdi~