IRC-Galleria

Oon tässä nyt lueskellut vanhoja kirjeitä. Vuoden, parin, jopa viiden vuoden takaisia kirjeitä. Kirjeitä, joita en koskaan lähettänyt. Kirjeitä, joita olen saanut eri henkilöiltä. Jokainen näistä paperi/sähköpostiviesteistä kuvastaa omaa aikaansa ja niitä ihmisiä ketkä ne on kirjottaneet.

Monia reaktioita tulee jälkeen päin, usein ihan päinvastaisia, mitä kirjeissä on kerrottu mun silloin reagoineen niihin asioihin. Naurattaa oikein kuinka kakara sitä oli.. ^^ Heh.. Sit musiikki, se kuvastaa myös aikaansa ja kaikista biiseistä tulee tietyt muistot mieleen. Tässä pari niistä, voit ehkä löytää itsesi sieltä, kanssani kulkemassa, elämän valtatiellä:

*Alice Deejay - Better Off Alone*
Discovalojen villiä tanssia vanhan kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa. Eri kansalaisuuksia olevia, eri ikäisiä nuoria. Perjantai ilta. Puheen sorinaa... Kyllä, Arkki niminen nuorisotalo [entinen nykyään] Myyrmäen vanhan kauppakeskuksen Myyrin yläkerrassa. Käytiin yläasteen aikana siellä parisen vuotta discoissa ja tutustuin ihan uusiin ihmisiin. Se oli viatonta lapsuus aikaa, jolloin ihastuin joka päivä eri poikiin, mutta koskaan ei uskallettu mennä kertomaan kenellekkään, että tykkäs.. *Hymyä* Ei viinaa, ei tupakkia. Puhtaasti tanssia ja biljardin loputonta pelaamista. Sooli hienoa aikaa.

*Nightwish - Come cover me*
Bändi, jota ala-asteen vihasin, tuli hyvin mieleiseksi yläasteen yhdeksännelle luokalle siirtyessäni. Muutimme Karkkilaan - jumalanselän taakse, jossa huomasin ensimmäistä kertaa minulle olevan vaikeaa saada kavereita. Tuppukylä täynnä ahdismielisiä ihmisiä sai minut viettämään paljon aikaa itsekseni. Enoni poltti minulle Nightwishin pari levyä, joita kuuntelin koko syksyn yhä uudelleen ja uudestaan. Tällöin kirjoitin paljon päiväkirjaan ajatuksiani uuteen kaupunkiin muutosta - kaikki tallella vieläkin.
Tutkiskelin minuuttani tuolloin enemmän kuin koskaan, aloin ensimmäistä kertaa nauttia yksin olemisesta. Tunne siitä etten todella tarvitsisi ketään, oli valloilla ja aloin todella uskoa siihen.

*Tyrävyö - Ensisuudelma*
Ja juuri kun tykästyin yksinolemiseen ihastuin poikaan ja samalla sain ensimmäiset tosiystävät Karkkilasta. Elin ehkä tasapainoisinta aikaa. Rakastuin. Menin lukioon, valmistuin. Huomasin Karkkilan hyvät puolet ja tuo kaupunki näytti ensimmäistä kertaa silmissäni loppujen lopulta ihan inhimmilliseltä paikalta asua.

*Queen - You Took My Breath Away*
Muutto Forssaan oli edessä. Päätimme erota poikaystäväni kanssa. En olisi koskaan uskonut sen olevan niin sydäntä särkevää. Huomata olevansa enemmän kuin koskaan YKSIN. Istuin hetkessä uuden kämppäni lattialla ja tämä kappale soi taustalla. Tuijotin kattoa monta viikkoa, itkin. Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka eivät millään meinanneet saada minua ulos kämpästä. Kun vihdoin pääsin pois kotoa, tuntui kun en olisi halunnut sinne ollenkaan. Olin uudessa asunnossani niin ajatuksissa, että oikein pelotti. Itkin ainakin puoli vuotta yksinäisyyttäni. Sitten hommasin koiran ja elämä alkoi pikku hiljaa alusta. Oli pakko mennä ulos säännöllisesti ulos ja leikkiä otuksen kanssa. Opin taas hymyilemään seuraillessa pienen koirani touhuja.

*Meat Loaf - The Objects In The Rear View Mirror May Appear Closer Than They Are*
Asuttuani melkein vuoden Forssassa olin tottunut yksin elämiseen, mutta silti tuntui oudolta nukkua yksin. Tutustuin yhteen poikaan ja aloimme viettää iltoja yhdessä. Hän toi elämääni hymyä, naurua ja ennen kaikkea musiikkia. Tutustuin aivan uusiin artisteihin. Meat Loaf heistä yksi. Elin pitkästä aikaa onnellisesti, musiikki toi paljon uusia ulottuvuuksia ja opin myös etsimään uusia tuulia musiikin saralla. Rakastuin tulisesti, ei tälläistä ihmistä ole toista samanlaista. Elin unissanikin onneani.

*Prodigy - Voodoo People (Pendulum remix)*
Baareissa käyminen lisääntyi huimasti ja tanssin lähes joka viikonloppu paikallisessa niin kauan kuin baari oli auki. Samalla huomasin tulisen rakkauteni olevan myös monen muun ihmisen tulinen rakkaus. Ihminen kenet luulin niin hyvin tuntevani oli minulle sittenkin vieras. Huomasin tehneeni suuren virheen rakastumalla häneen. Kärsin. Poika oli minulle kuin huumetta, edes ystävieni vihaiset mielipiteet herrasta eivät hetkauttaneet minua, en olisi halunnut uskoa millään, että olisi parasta päästää irti ennen kuin hajoaisin tuhansiksi sirpaleiksi..

*K-maro - Les Fréres Existent Encore*
Yritin löytää elämääni uusia tuulia katselemalla ympärilleni, mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Muutamia ihastuksen tynkiä, jotka vain koituivat pettymyksiksi. Mietin jälleen elämääni - löytäisinkö koskaan ketään ihmistä kenen kanssa asiat vain sujuisivat...? En jaksanut uskoa..

*Sonata Arctica - Fullmoon*
Kun keksin tämän biisin, eteeni asteli poika. Pitkä ja tumma. Vieno hymy, hän seurusteli silloin. Olin varma, että se hymy jäisi hymyksi ja katseet katseiksi. Olin väärässä. Tutustuin poikaan yhä enemmän ja enemmän. Pian hän erosi tytöstään ja huomasimme olevamme keittiössäni ja suutelimme. Sydämmeni hakkasi kuin riivattu. Ensisuudelmasta lähtien olimme erottamattomat, niin ainakin luulin. Vietimme koko seuraavan kuukauden 24h yhdessä. Ihmettelin sitä kuinka kaikki kävi niin nopeasti..

*Sonata Arctica - End Of This Chapter*
Yksi räntäkuuro riitti viemään hänet minulta.. Poika siirtyi ajasta ikuisuuteen ja makasin sängylläni miljoonien kyyneleiden ympäröimänä. Ei näin voinut tapahtua.. En voinut käsittää. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin varma, etten jaksaisi enää hetkeäkään. Olin varma, että sortuisin elämän tiellä. Moni oli tukemassa - kiitokset heille kaikille. Olin heikoimmillani silloin, pelkäsin öitä ja aamuja. En saanut mitään tehtyä.. Olin kotona, en käynyt ulkona enempää kuin koiran hoitajan velvollisuudet vaativat. Ajatuksien vankina olo sai minut masentumaan..

*Pendulum - Another Planet*
Surun keskellä tutustuin ihmiseen, josta en ollut koskaan pitänyt. Lähenimme, oli helpompi käsitellä asioita kun oli joku ihminen, joka suri myös. Ihastuin ja seurustelimme hetken. Huomasin hätiköineeni pahemman kerran.. Erosimme. Muistona tästä ihmisestä jälleen kerran täysin uusi musiikin ala alkoi soimaan kaiuttimistani.

*Skandaali - Ei Kiinnosta*
Räppi teki paluuta elämääni kun aloin viettämään enemmän aikaa ystävieni kanssa. Alkoholi maistui ja elämä oli yhtä naurua ja sekoilemista. Vielä viisi vuotta taaksepäin, ei kukaan olisi uskonut elämäni muuttuvan moiseksi sirkukseksi. Näin kumminkin kävi ja aloin huomata, että tarvitsisin elämääni todella jotain muuta sisältöä.
Jotenkin tuntui vain, ettei ollut mitään muuta tekemistä..

*Queen - Mother Love*
Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta jokin pysäytti elämäni jälleen. Iloisesti, tällä kertaa. Huomasin sisälläni kasvavan uutta elämää. Punnitsin elämäni uudelleen. Nyt oli aika aloittaa elämä uudelleen ja vaihtaa elämäntapoja.

Tämän luettuaan ihmisillä tulee jälleen kerran reaktioita. Ennen stressaannuin ja kimpaannuin hirveästi muitten reaktioista, vihdoinkin olen oppinut todella päästämään toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Onnen avaimet ovat nyt minun kädessäni ja aion pitää niitä kädessäni kuolemaan saakka. Mutta kuten sanonta sanoo: "Se kel onni on, sen kätkeköön"
Minua ei nyt näy ehkä niin paljoa katukuvassa kuin ennen. En halua nähdä moniakaan ihmisiä, koska heidän mielipiteensä elämän muutoksestani ovat varmasti sitä mitä ovat. Toisarvoisia minulle. En ole kiinnostunut juoruilusta, enkä kateellisista ja vihaa täynnä olevista katseista.
Toivon suuresti, että koska itse en pidä kuin itselleni tärkeisiin ihmisiin yhteyttä - älkää tekään pitäkö minuun. Monia siltoja olen sortanut lähiakoina, tarkoituksella. Itse valitsen lähelleni pääsevät ihmiset. Monet ovat olleet lähellä, mutta eivät sitä ole ansainneet, joten nyt poltan sillat. En halua yhtään ylimääräisiä hääräämään ympärilleni.

Mutta kaikki ystäväni. Te tiedätte kuinka tärkeitä minulle olette - olen sen sanonut miljoona kertaa ja olen varma, että myös tiedätte sen sanomattakin. Jatketaan tätä vuoristorataa, jota myös elämäksi voi kutsua. Joskus oksentaessakin huomaa sen tekevän välillä ihan hyvää. ;P

Näillä mennään.
~YoOdi~