24.12.2007
Mikä tekee joulusta joulun?
Ruoka? Lahjat? Perhe?
Minun jouluni on ehdottomasti perhe. Ilman sitä ei olisi joulu ollut näin onnistunut kuin nyt.
Ensinnäkin kaverini herätti minut kahdeksalta aamulla, kysyäkseen, että onko minulla tupakkaa.
Heh. Ei siinä sitten ketään. Sängystä ylös ja aikani siinä höpötin ja painuin alakertaan puuroa keittämään
kun kerran Seppo oli jo koirat käyttänyt.
Neiti Penttilä keittämässä koko perheelle aamupuuroa kahdeksalta jouluaattoaamuna? Kaikkea kanssa. ^^
Mutta siinä sitten syötiin aamupala naamariin ja painuttiin hotelli nautintoon, eli saunaan. Kuinka hyvältä se saunassa istuminen todella tuntui, ei meinaan ollu mikää kerrostalon paska sähkösauna. Olisin voinu niin täyttä jäädä sinne koko loppu ehtooksi, mutta sit lähdettiin äitin kanssa vielä kaupoista hakemaan unohtuneita elintarvikkeita ja tyhjiä cd levyjä.
Tämän jälkeen päätettiin alkaa porukalla vääntämään joulupöytää koreaksi ja ruoka syötiin siinä puoli kahden maissa. Tätä seurasi kolmen tunnin päiväunet ja sitten siinä kuuden korvissa saapui joulupukki. ^^
Hannes oli ihan haltioissaan. Avas munkin paketit lupaa kysymättä. ^^ Ja kyllä se oli mielissään ku sai taas uusia nunnukoita revittäväksi. Mieltä lämmitti kun näki vierestä kuinka jokin niinkin pieni luontokappale kun Hanneskin on, innostui joulusta hetkessä.
Tämän jälkeen sitten vuorossa oli elokuva, perinteiseen tapaan. Äiti oli saanu joulupaketista elokuvan Pariisin Varpunen, joka kertoo Edith Piaf:n elämästä. Loisto teos, suosittelen lämpimästi kaikille ihmisille, jotka pitävät jumalaisesta naisäänestä ja traagisesta tavasta elää elämä. Kyllä siinä taisi pari kyyneltä sitten vierähtää taas.
Kello löi tässä vaiheeessa kymmentä ja luvassa oli koirien iltalenkin aika. Käveltiin tohon lähikaupalle katsomaan kylän nähtävyyttä. Heh! Eli toisinsanoen, kaupan terassin katon päälle asennettu soiva joulukuusi. Aivan loisto. Sitä on tullu käytyä kuuntelemassa jo varmaan neljä joulua. xP Kummaa, että niinkin amerikkalaiseen ja niinkin hölmöön asiaan kuin soiva joulukuusi, voi kiintyä!
Mutta ennen kaikkea... Kertaakaan ei riidelty, ei huudettu, eikä mitään välikohtauksia. Kaikki on sujunut loistavasti. Jouluni oli juuri sellainen kuin toivoinkin, rauhaa ja ruokaa riittävästi. ^^ Ja siltikin jotakuta kiinnostaa edelleenkin lahjat... Noh. Enemmän tuli kun mitä olin mielestäni ansainnut ja kerrankin hyödyllisiä, ei sellaisia jotka eivät käyttöön tulisi. Kohokohtina ehdottomasti aviomies (kiitos neiti Alenius perheineen, en olisi voinut elää ilman muovista puhallettavaa miestä ;), uusi tietokone ja vanhemmilta saatu Pipo, kaulaliinan kera. Sen kun laittoi päähän niin tunsin itseni söpöksi, pitkästä aikaa. ^~^
Nyt sitten vielä iltapalan kautta unien maailmaan.
Niin muuten! Sitä piti vielä sanoa, että Dan rakas... Laitoin sun kynttilän tänä vuonna vanhempieni pihalle, pienen kuusen alle. Toivottavasti huomasit sen, on ikävä kovin. Vauvakin lähettää terveisiä sulle. *Hymy ja lämmin halaus sinne missä ikinä poika sitten onkin.*
~YoOdi, the greatest tonttu of all Karkkila~