IRC-Galleria

Tänään Vorsa kutsuu. *Tuulettaa* Ihan käsittämätöntä miten voi tulla näin nopeasti IKÄVÄ kavereita. Alle viikon ollu poissa ja menee jo pitkin seiniä. Onhan toki ollu aivan mahtavaa nähdä lukioaikaisia frendejä ja viettää joulua perheen luona. Mut ikävä...

Kai sitä on jotenki vaan itsenäistyny sen verran et ei osaa oikein olla kauaa toisten nurkissa. *Santanan - Maria Maria, soi taustalla*

Hmm.. Eilen tuli sit kumminkin pipahdettua Karkkilan baareis. Yläkertaan ei jaksettu jonottaa ja vaik heti päästiinki alakertaan ni siel oli lössiä niin paljon et ei meinannu eteenpäin päästä. Suoraan sanottuna: Paska reissu, mut tulipa tehtyä.
Näki muutamaa ihmistä, joita en olis muuten nähny, mut kyl sitä näki sit taas sellasia ihmisiä joita ei TODELLAKAAN olis tarvinnu nähdä.. Tää kaupunki, nää ihmiset.. Ahdistaa.. No onneks tääl ei tarvii hengata enään.
Eilen baarissaki tuli oikein ylistettyä Forssaa, mut voin sanoa puhtain sydämmin, että se ei ollu alkoholin vaikutuksesta tapahtunutta toimintaa. Se todella oli sitä, että mä vaan NIIN tykkään siitä kaupungista. Siel on kaikkea mitä mä tarviin ja paljon muutakin. Ne ihmiset siel on niin ihania! *Hymyää*

Tällästä. Nyrkkeilkää ihmiset tänään. Onhan se Boxing day. =)
Yo kuittaa ja on yhtä hymyä.

Noin pari viikkoa sitten olis tehny mieli matkustaa ajassa taaksepäin. Palata tiettyihin hetkiin ja elää niissä ikuisesti. Nyt mä toivon vain, että aika kuluis nopeasti et olisin jo kotona ja... Niin... *Pieni hymy*

Sitä vaan luuli kykenevänsä olemaan sillee et: "Kyl mä pärjään ilmanki tota, oon ennenki pärjänny!" Mut aina vaan asiat palautuu mieleen. Kukaan ei ole samanlainen, kukaan ei oo tehny mua niin onnelliseksi ja tuntemaan itseäni niin halutuksi. Toivon vain, että saisin mahdollisuuden vielä. Kukaan ei ole täydellinen. Se vaan tuntuu olevan niin lähellä sitä. Siksi pelkäsin sillon ja niin pelkään nyttenkin... Kaikista eniten pelottaa se, että nyt tiedän mitä haluan ja pelkään etten tuu sitä koskaan saamaan.

Jos yhden joululahjan saisin päättää, mikä olis ikuisesti [kunnes kuolema erottaa..] ni se olis tämä olio, mies...

Ja miksi kirjotan tästä tähän? En tiedä...
*Vilkaisee pieneen koiraan, joka nukkuu tämän pedillä*

Hyvää yötä maailma.
Yo kuittaa ja hukkuu ajatuksiinsa..

Se on sitten jouluaatto.. Hmm.. Paikallisessa Karkkilan räkälässä tuli oltua. Ihme reissu, mut tulipa tehtyä. xP Näin frendei, joita en olis varmasti muuten nähny jos olisin jättäny menemättä. Join kaksi lonkeroa.. Käsittämätöntä miten sekin voi nousta päähän... Mutta joo...

Tunteet... Hetki sitten luulin, etten tunne enään mitään. Sit havahduin eilettäin.. Tunnen sittenkin. Yksi poika, mies. Olio. Tai... Niin.. Flashbackit iskee puolelta ja toiselta. Haluan nähdä sen...pian...

Tällästä. Hyvää joulua maailma.
YoOdi hiljenee joulun viettoon...