IRC-Galleria

Nostalgiaa!
Kuulin juuri radiosta vanhan kansanlaulun, jota lauloin päiväkodissa paljon ja mielelläni. <3 Tosin vielä enemmän sitä lauloi se valtavatakamuksinen ärsyttävä päiväkotitäti, jota jo melkein ensimmäisen tapaamisen yhteydessä sylkäisin spontaanisti naamaan. Mutta että tällaista tällä kertaa.

Sinisiä, punaisia ruusunkukkia kannan minä...

kuva kertoo kaikenn.
kivaa stuffia tuli postissa.

se on terve, tä-tä-tä-täysin terve
jipii

LIIPUT LIIPUT MEILLÄ ON LIIPUTTT <3
Pakko ihkuttaa nyt vähän.
SIIS HEI TAKANORI NISHIKAWA IHKAELÄVÄNÄ SIELLÄÄÄ ja tietysti myös muut absin tyypit. *3* Ja ihanaa että on niinkin ihanaa keikkaseuraa kuin Haeym . <3 It's gonna be awesomecake. Hohohoo.

..Harmi vaan että itse keikkaan on vielä semmoiset reilut kolme kuukautta.. :

---

D No mikäs siinä, ainakin on jotain mitä voi innolla odottaa, se tekee elämästä aina mukavaa, haha.

They will see us waving from such great heights,
'come down now,' they'll say
But everything looks perfect from far away,
'come down now,' but we'll stay...

<3

Press the panic button
mun nenä vuotaa, must be sikainfluenssa :o

I kid, I kid
...Kid A?

she looked into your eyes and so I lay beneath
don't try to save yourself, the circle is complete

I used to know who I was until you came along

I don't want to come back down from this cloud

Ennen leiriä ajattelin, että en kyllä missään nimessä rupea paasaamaan siitä kamalasti ja hehkuttamaan kuinka oli kivaa ja lisäämään miljoonia kuvia leiriltä, kun se on kauhea klisee leiriltä tulevien suhteen. MUTTA VOI HEMMETTI KUN SIELLÄ OLI NIIN IHANAA! EIHÄN SITÄ VOI VÄLTTÄÄ! argh. Kohta laitan kuviakin ja rupean tekemään videota niistä.. Vähän sama juttu kuin se että olin satavarma että en itkisi ja tulisi vaan kiusallista kun en välttämättä kiinny niin paljon. Mutta kävi ihan päinvastoin, kaikista tuli kamalan tärkeitä yhdessä viikossa ja pillitin ja nyyhkin ja porasin vuolaasti muiden mukana eilisiltana. Tänään vain vähän tultiani kotiin.

Kaikki, minä myös, lupasivat pitää toisiin yhteyttä, nyt vaan mietityttää että kuinkahan kauan sitä kestää. Loppujen lopuksi ihmiset tulevat läheiseksi ihmisten kanssa joiden kanssa tulee oltua paljon - yhdessaolo ja yhteiset kokemukset lähentävät, ei siitä mihinkään pääse. Ja yhdellä viikolla ei välttämättä pitkälle pötkitä jos kaikki asuu kaukana toisistaan. Ellei sitten järjestetä miittejä joissa on aina aika paljon ongelmia kun kaikilla on omia suunnitelmia ja matkatkin on ongelma kun ne maksaa ja majapaikkakin pitäisi olla matkan pituuden ja hinnan takia. Vaikeaa.

ANTEEKSI KUN OLEN NÄIN PESSIMISTINEN!
Tietysti haluan että pysytään kaikki ystävinä ja näin, mutta pelottaa vaan kun on ollut niin paljon varoittavia esimerkkejä ym.