A. Aimo - Eldankajärven Jää
Eldankajärven jää
On taaksejäänyttä elämää.
On siellä nyt fossit ja sassit ja puomit ja passit, juu.
Korsuissa kamina,
Siellä pelataan nakkia, raminaa.
On meillä Fritzit ja Maxit ja Petropamaxit, juu.
On täällä tallattu, on maata vallattu,
On täällä koukittu, on täitä noukittu.
On sota tuimaa, ei Juno päätä huimaa.
Pum-pum-pum, patterit paukkuu ja korohorot haukkuu, juu.
Läskiä, lotinaa
Ja peuranpa pyllyä ihanaa
On römpsässä käristetty, kiristetty, vattahan varistettu, juu.
Ei hevosilla heiniä,
Vaan syövät ne tallista seiniä.
On toisilla suolissa santaa, eikä tule lantaa, juu.
On täällä napsittu, on täällä tapsittu,
Laukaistu miinoja ja annosviinoja.
On eukkoa ikävä,
Kun syö sitä vitamiinipilleriä,
Mutta se kotiloma tyssää, kun roiskitahan ryssää, juu.
Kis-Kis kukkulat,
On siellä Munat sekä Makkarat,
Mutta se Muna kun se meni, niin se Makkara jäi vain, juu.
Röhössä on Tiltun tie,
Se kurasena, murasena Uhtualle vie.
On täällä Bieloje-, Tschirni- ja Tschornoje-ozerot, juu.
Varjossa honkien on lottakanttiini,
Sumppia keittävi siell' lotta Lunkreeni.
Voi pojat - saamari -
Nyt tuokaa naamarini.
On tänne riukuja prykätty, on liukuja lykätty, juu.