En tajua miten tuli taas valvottua näin myöhään etenkin kun tiedän, että jossain vaiheessa alkaa ahdistaa. Tuntuu siltä kuin pimeissä nurkissa vaanisi mörköjä valmiina silpomaan jalat kun lävelee ohitse... aivan, pelkään pimeää.
Pimeässä on jotain todella epämiellyttävää. Silloin tuntuu kuin kaikki olisi lähempänä, kaikki ahdistava. Päivisin kun on valoa, on jotenkin vapaata kävellä ympäriinsä. Välillä kun on liian pimeää, sydän alkaa hakata lujempaa, kylmänhiki nousee otsalle ja ahdistus hiipii esiin.
Pahimpia paikkoja ovat ehkä metsät, rappukäytävät ja pimeiden huoneiden nurkat. Metsät eivät öisin kuiskikaan enää niin pehmeästi, vaan joka puun takana on jokin, joka tuijottaa sinua. Rappukäytävissä on inhottava ilmapiiri ja jostain saattaa tulla tuulen kuiskaus, vaikka mistään ei vedä... Huoneiden nurkissa on jotain aavemaista.
Täytyy tunnustaa että nukun yövalon kanssa. :/ En vain siedä pimeässä huoneessa nukkumista. Aistit herkistyvät enkä nukahda. Sitä paitsi möröt ovat arkoja valolle, koska se häikäisee niiden suuria silmiä.