Yllättävää tämän päivän päiväkirjamerkinnässä on se, että se ei liity mitenkään otsikkoon. Kaikkien äidinkieltenopettajien kauhu...
Oli ruotsinkoe ja oli viehättävää istua auditoriossa räkä nenässä möllöttäen ja kärsien siitä ettei ole nenäliinaa. Se oli julmaa aikaa se, mutta onneksi ei tarvinnut kuin raapustella tunti, vähän yli. Referaatti oli hirveää pakkopullaa. Oli todella vaikea teksti ja sitten lähin vetämään arvioita mitä olisi voinut olla tekstissä ideana. Ainakin sain omasta suomennoksestani suht yhtenäisen.
Kävin Seamrogilla.
Sain sitten Meyerin Uuden kuun kirjastosta. Mitään muuta mielenkiintoista ei löytynyt. Pitää kai mennä jossain vaiheessa taas Kymppiin käymään.
Oli kaunista, kun alkoi sataa lunta hämärtyvään iltaan. Tuli mieleen joulunalusaika.
Taas ikävä vihlaisee sisintä kun ajattelen mummia ja Hamletia. Oli mielenkiintoista kuunnella vanhoja juttuja, hän muisti hyvin lapsuudenaikaisia puhelinnumeroitaan. Ja Hamlet- pehmoinen. Ikävä haukkauksia, putputusta, sametinpehmeää masua ja tassutusääntä. <3 Levätkää rauhassa.