Tällä hetkellä mun pitäisi olla koulussa, mutta en mennyt koska en saanut tarpeeksi unta. Isällä on tapana herättää vielä varmuuden vuoksi ennen kuin se lähtee kipittämään töihin, ja tänään se alkoi taas marista siitä, että miksi en mene kouluun, ja tyyliin kuinka mun elämä valuu hukkaan, vaikka sehän on mun omalla vastuulla mitä teen. Sanoin sille etten voi mennä kouluun, kun en ole nukkunut juuri yhtään ja se oli vaan että "mut sähän nukuit äsken". Joo, aivan, pitkällisen valvomisen tuloksena minä jopa nukuin. Mutta se ei tarkoita, että mun pitäis olla joku yli-ihminen ja raahautua kouluun nukkumaan, koska olen jopa nukkunut pari tuntia. Tiedän sen ihan hyvin, että jos menen kouluun saamarin väsyneenä, niin mikään ei toimi, teen virheitä, mogailen asioita ja en muista oikein mitään. Enkä anna hyvää kuvaa itsestäni.
Mutta mun faijan maailmassa ihmisen heikkous on typeryyttä. Jos olet sairas, menet töihin. Jos sinua väsyttää helvetisti, menet töihin. Jos sinulla on vaikkapa depressiota, menet silti töihin, etkä jää vuoteeseen vellomaan epäkehittävissä ajatuksissa, tai mikä pahempaa, nukkumaan. Maailma on rakennettu niin, että kaikkien on oltava toimeliaita ja robottimaisesti asioita tekeviä. Ne, jotka sortuvat tunteisiin ja mielen heikkouksiin, ovat yhteiskunnan mätäpaiseita. Oikeanlainen yhteiskunta toimii kunnollisilla palapelin palasilla. Jos palapelin palanen on reunoilta rähjääntynyt, siinä on paskaa tai se on jollain muulla tavalla viallinen, on parempi heittää se menemään kuin jättää laatikkoon muiden kunnollisten palojen kanssa.
Mut valitettavasti yhteiskunta ei nyt vaan toimi noin. Valitettavasti on olemassa yksilöitä, joilla on tunteita, tuntemuksia, erilaisia olotiloja. Voishan sitä aina haaveilla voimakkaiden ihmisten maailmasta, mutta se ei vain toimi. Aina on niitä, jotka saavat palapelin näyttämään kulutetulta.
Eli paskan marjat.