elämä on helppoa, kun osaa asennoitua oikein. eikös? luulin oikeesti lukion alussa, että tuun kuoleen kirjotusten aikaan. MUT EN OO KUOLLU. ja se on aika jänskää. joko osaan vaan ottaa rennosti ihan for real. tai sit luulen vaan selviäväni, mut todellisuudessa en koskaan tuu saamaan lakkia. tai sit mun hermoradoissa tai välittäjäaineissa tai hormooneissa tai jossain on vikaa enkä osaa jännittää kirjotuksia. ennen psykaa oli vähän paineita, mut sit nekin katos. ja sit kun käy säännöllisin väliajoin alkossa tai kaapillaan ja laulaa vähän singstaria niin boogie on harvinaisen rento. ja kuuntelee turhanpäivästä pääntyhjentävää aivotonta musiikkia niin kaikki ainekset on koossa täydelliseen reseptiin :D
onnea vaan ens vuoden kirjottajille. ei se niin rankkaa ole. miks mä en oo joku tutor?! osaisin antaa niin hyviä neuvoja ykkösille ja kakkosille :DDD nyt on jo vähän myöhästä alkaa tutoriks. tosin. ei musta koskaan oo ollu mikskään lammaspaimeneks.
