Tunnetko tyhjyyden, suoraan rinnassasi.
Voi kuinka minä lakkaisin tuntemasta.
Voitko kertoa minulle että se olit sinä, eikä minun raaka omatunto.
Se riipii minua, joka kerta kun olen osa sinua.
Kuuletko metsän kuiskaavan, kuinka sen voisi hiljentää.
Sen valitus on surullinen. Kuin kärsivän vauvan.
Ajatukseni kohdistuvat sinuun, muuta en voi.
Ajattelen että onko meillä vielä aikaa, tätä maata pelastaa.
Tätä maata pelastaa.
Yö on hiljainen ja se antaa meidän olla.
Pystyykö ihminen antamaan sen olla.
Minä taidan olla vain heijastus jonkun elämän peloista.