Tapahtuma, jonka ansiosta tuskin koskaan enään koulu järjestää oppilailleen yökirkkoa.
Ensin torstaina vietettiin normaali koulupäivä, jonka kaksi viimeistä tuntia pyhitettiin koulun yhteiseen pikkujouluun. Oli tanssia, näytelmiä (dins dins) ja musiikkiesityksiä.
Pikkujoulun jälkeen ihmiset pakkautuivat linja-autoihin, vihantilaiset kylille ja kotiin ja me muutamat sivukyläläiset jotka jäätiin vihantiin, lähdettiin huitelemaan.
Minä ja Kati käppäiltiin rauhassa ensin pankkiin, pankilta Just zullen myymälään vaan kyyläämään poistomyynnissä olevia vaatteita. Ärrän kautta mentiin sitten karkkipussit kourassa kirjastoon.
Siellä meniki sitte reilut pari tunta kun Kati lähti ja Katsulle olin luvannu odotella kirjastolla.
Pääsin sitte koneellaki käymään, mutta kun en varausta tehnyt niin en kauaa viittiny olla.
Kirjastolta sitten nappasin veljelle kaks Eoin Colferin kirjaa ja itelle kolme kirjaa lisää. Jouluksi luettavaa :D Eikä mitään ihan lätysköitä.
Kirjastolta lähdettyäni oli jo alkanut sataa ja vesi alkoi jäätyä hiekan päälle. Matkalla oli jo aika liukasta. Mummolla sain onneksi levähtää monta tuntia, syödä pitsaa ja karkkia ihan rauhassa. Kattelin töllöä ja tein sudokuja sekä pälätin mummon kanssa.
Vartin yli yhdentoista lähin liukastelemaan koululle päin. Kylän toiseen päähän. Lensin kerran ja kävelin välillä ojassa ja tien puolellakin kun jalkakäytävällä ei hiekkaa ollut jään pinnalla enään ollenkaan.
Koululla sitten märkänä ja erittäin hehkeänä. Sain kivan mustelman ja vasen olkapää on vähän kipeä :'D
Juotiin kaakaot kavereitten kanssa ja tekstailin Jennille, joka oli linja-autossa. Sen linja-auto oli poikittain Luohuan tiellä. Kuultiin sitten että toinen linkku oli myös ajanut ojaan tai jotain. Joten kumpikaan niistä linkuista ei sitten kirkolle päässy ja oppilaat vietiin takaisin kotiin, kun eivät kirkkoon enään millään ehtisi.
Me lähdettiin koululta kävelemään kirkkoon, oikastiin ala-asteen kautta(, mikä ei ollu kovin hyvä idea...) Katin kanssa käsikynkässä, jotta ei lennettäis nurin.
Päästiin kirkkoon jopa ennen kuin menot alkoivat.
Kirkosta pois päästiin vartin yli puolen yön ja me harvat Vihantiin jääneet kuljetusoppilaat saatiin taksikyyti kotiin. Mine olin sitten joskus vähää vaille kaksi kotona kun piti kierrellä mutkia ja vielä niin hitaasti kun joka paikkaa ei ollu ehditty hiekottaa.