IRC-Galleria

Jumankauta näitä teknologian tehtäviä. En ossaa ennää mittää ja heitin nuo vaa näytölle pläts ku en vaa jaksa.

Katumuspäiväkirja

Jos jotakuta kiinnostaa. Höhö.

Luin kirjan.
Varmaa ensimmäisen pariin vuoteen vaikka rakastan lukemista.

The best things in life are unseen.
That is why we close our eyes when we kiss, cry and dream.

♥

Löysin rannekkeen. Se oli papan vanhan ruskean villapuseron oikeassa hihassa. Varmaa eka paikka mistä pitäs ettiä kaikkea mikä katoaa.

Näin kivaa unta. Se jatku aina uudestaan vaikka heräilin välillä. Siinä oli mun veli, rinnakkaisluokalta Riina ja Kati sekä joku ihan tuntematon ruskeatukkanen poika, joka oli unen mukaan lypen audiovisuaalisella puolella.
Mä en oikein tiedä mistä koko uni alko, mutta enimmäkseen vietettiin aikaa jollain Raahen oikeasti olemattomalla rannalla. Kati jäi sinne uimarannalle ja me muut lähdettiin sen ruskeatukan mukana sellasen sievän metsän läpi toiselle rannalle. Matkalla se poika pysähty jonku kiven luo ja teki siihen hiekasta kilpikonnan. Polku jota käveltiin oli siis ihan hiekkapolku. Ranta oli siinä mutkan takana ja se oli sellanen koskematon, kaaren mallinen paikka. Sellanen että se vesialue muodosti melkein puoliympyrän siinä kohtaa ja jatku sitte merelle.
Aallot löi sellasen vanhan laavun tukkeja vasten ja me istuttiin siinä laavulla.
Siinä välissä se poika selitti yhdestä tytöstä, joka oikeasti on mun luokalla. Ihmeteltiin porukalla monestaki syystä että miten se tyttö oli sitä poikaa alkanu piirittämään. Siis ei pojassa ollu mitään, minkä takia sitä ei ois voinu piirittää. Mut siis joo.
Mun veli oli kadonnu jonnekki sinne laavun taakse ja pälistiin kolmistaan siinä kaikkea. Mä selitin ihan hirveästi, muunmuassa siitä ku kävin tiistaina Mikonkarissa. Tosi hassua miten hyvin sekoittu kaikki todelliset asiat siihen unimaailmaan.

Sit heräsin oman selitykseni lomassa ja musta tuntu aivan ku olisin ollu selittämässä sitä asiaa ääneen, mutta tuskin. Kissaa huusasin perinteisesti ja vähän ajan päästä pääsin takasi peiton alle.

Sitte oltiin tän ruskeatukan kotona. Istuskeltiin sen olohuoneeseen levitettyjen patjojen päällä ja katottiin telkkaria - mikä näky sekä isosta läppärin näytöstä sekä vielä isommasta tv-ruudusta toisessa kulmassa. Ensin katoin vaan sitä tietokonetta, mut tajusin sen telkkarinki siinä vähän ajan päästä.
Jossain välissä menin kattomaa Katia sen pojan makuuhuoneeseen ko se oli ollu siellä jo jonku aikaa. Veliki oli siellä jotai touhuilemassa omiaan ja tuumas vaan että joo Kati nukkuu jo.
Mä menin takas olkkariin. Siellä oli nyt vaan tää poika ja mul on hämärä kuva siitä et siellä ois ollu joku tyttöki mut se ei ollu Riina eikä kukaan muu tuttu. Ja tuntu välillä ettei se edes ollu siellä, vähän niinko se ois ollu vaan joku henki, jonka läsnäolon tunsi mutta se ei varsinaisesti koko aikaa ollu siinä.
Telkkarista tuli joku hillomehumainos. Se oli joku uutuusmehu jota oli tehty mansikkahillosta ja laitettu sellaseen pieneen, nyrkinkokoiseen pyöreään pulloon. Olin sille pojalle koko ajan siinä että voi helvetti mitä tuhlausta taas että eikö ne ajattele yhtää. Että ihan turhaa tommonen.
Sit tajusin että mulla on just sellanen pullo kädessä ja maistoin sitä sitte. Se oli hyvää, mutta olin yhä sitä mieltä että ne pullot oli ihan hyödyttömiä ja tyhmää tuhlausta.
Käänsin pulloa sitte vähä sitä poikaa päin sillei että se saa maistaa jos haluaa mut niin että en varsinaisesti ojentanu tai tyrkyttäny. Mut se poika sitte otti sen ja maisto itekki.
Mainokset vaihtu ja jotenki kummasti myös se mehupurkki oli muuttunu normaaliksi sumutepulloksi enkä tiedä mistä alko, mutta siinä me leikittiin sillä sen pojan kanssa. Se suihkutteli sillä pullolla mihin sattuu ja siinä oli kai sitä samaa mansikkahillomehua. Mä siinä nauroin sitte ku sitä meni niiden matollekki ja onnistuin kääntää sen käsiä ja pulloa niin että sen pojan naamaki oli ihan märkä.

En muista millon oisin oikeasti nauranu nii paljo ja aidosti ku nauroin siinä unessa.
Ihan tyhmää että nauru merkitsee kaikkea muuta ku sitä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Onnistuin hukkaa mesen koneelta.

Haluan taas hengittää.

Se on vaan ihmeellistä, kuinka yksittäiset ihmiset voi opettaa elämää niin paljon ja antaa niin erilaisia näkökulmia asioihin.

Kiitos <3 Älkää kadotko.

Oli hirmu kiva käydä ja ajatuksetki selkeyty.
Tuu pian käymään~