IRC-Galleria

Tajusin ettei minulla olen Juliuksen synnytyskertomusta missään. Haeskelin sen yhdeltä foorumilta jonne olen kirjoittanut sen 2,5v sitten ja tuikataan se nyt sitten tänne.
Jotkut ovat varmaan lukeneetkin tämän jo...

No anyway..

Kirjoitettu heinäkuussa 2006

Eli minulla alkoivat supparit joskus 23 aikaan la-iltana 17.6. Muistan että olin kykkinyt pihalla koiraa harjaamassa ja alkoi tuntua jotenkin erilaiselta. Ruvettiin katselemaan Moottoripyöräpäiväkirjat -elokuvaa (jossa on ihana Gael Garcia Bernal!!) ja ekan tunnin jälkeen aloin kellottaa supistuksia jotka tulivat 5min välein. Klo 1 soitin synnärille ja lähdettiin sinne sitten hiljaksiin ajelemaan ja heitettiin koira hoitoon anoppilaan.

Ilmoittauduttiin joskus puoli kolmen maissa ja pääsin käyrille. Kun kätilö kokeili vauvan päätä niin vedetkin meni ja supistukset voimistui. Oltaisikohan me päästy saiin joskus neljän aikaan?

Salissa sain peräruiskeen, mikä oli itseasiassa tosi hyvä juttu, ei tuntunut siinä tilanteessa yhtään epämiellyttävältä. Kävin vielä suihkussa ja puin sairaalan tamineet päälle Sitten kökin tuolissa ja koitin rentoutua. Itselleni sopi kaikkein parhaiten se että olin paikallani enkä liikkunut ollenkaan, vaikka toisilla liikkuminen helpottaakin. Ei ne supparit mitään miellyttäviä olleet, mutta ainakin omalla kipukynnykselläni ne kesti kun rentoutui ja antoi oman kropan "kuljettaa". Viimeisen tunnin torkuin supistusten välillä.

Klo oli hiukan vaille kuusi kun ihan yhtäkkiä alkoi ponnistuttamaan hirveän voimakkaasti alusta asti. Mies heräsi valitukseeni ja sanoin hänelle että painaa kutsunappia. Menin vessan kautta plintille ja siinä oli pakko maata kyljellään koska supparin tullessa oli aina niin voimakas tarve ponnistaa että tuntui että halkean enkä pystynyt kontrolloimaan enää kroppaani.

Supistukset olivat harvenneet vähän ja siksi ponnistusvaihekin kesti yli puoli tuntia. Kätilö koitti laittaa kanyylia jotta saisi oksitosiinia menemään mutta ruiskautti vain veret pitkin sänkyä (en kyllä huomannut itse sitä, mutta mies kertoi että oli lentänyt komeassa kaaressa sekä piikki että verisuihku). Katsoi sitten että hyvin tulee joten ei enää yrittänyt uudelleen. Jossain vaiheessa kutsui sitten toisen kätilön paikalle kun pää alkoi jo näkyä.

Kun sain pään puskettua pihalle, niin kivut loppui kuin seinään ja vauva alkoi samantien känistä. Siinä vaiheessa sain reiteen oksitosiinipiikin jotta istukka irtoaisi helpommin. Loppu vauvasta tuli kuin itsestään ja sain heti huutavan kaverin rinnalle. Hetken päästä isä leikkasi napanuoran ja vauvan maatessa rinnalla odottelimme istukan syntymistä. Sen jälkeen imetin ensimmäisen kerran molemmista rinnoista vartin verran ennen vauvan pesua ja pukemista. Kätilö tikkasi muutaman pienen nirhauman alakerrasta, mitään isompaa ei ollut tullut.

Tuntui että olisin voinut hypätä ylös ja juosta maratonin.... kunnes yritin liikkua Oli nimittäin paikat senverran hellinä että siirtyminen osastolle otti aikansa. Siellä sainkin koko synnytyksen ensimmäisen kipulääkityksen, nimittäin 2kpl Panadoleja. Olo oli kuin hakatulla parin päivän ajan. Perhehuoneessa oli helvetillisen kuuma ja olin kiitollinen että saatiin levätä muutama päivä sairaalassa ennen kotiinlähtöä

10 pisteen poika ilman mitään kivunlievitystä (ilokaasuakaan en halunnut kokeilla ette tule paha olo) tai kommervenkkejä. Olin sanonut etukäteen että haluan epiduraalin jos menee sietämättömäksi mutta sitä ei nyt kuitenkaan tarvittu. Toivon että pystyn synnyttämään samalla kaavalla myös tulevaisuudessa. Näin jälkeenpäin synnytys oli kokonaisuudessaan todella positiivinen tapahtuma, imetyshelvetti alkoi sitten varsinaisesti vasta kotona ja se onkin toinen stoori josta kuitenkin selvittiin myös voittajina kaikki.