IRC-Galleria

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!
Julius on hukannut puhelimeni joten jos joku ihmettelee ettei viestit tule perille enkä vastaa niihin niin sori vaan... ei löydy mistään!
Just siivottiin ja imuroitiin mutta fööni pysyy kadoksissa, kele.

Tässä on se arvokas hetki, istun koneen edessä kun pojat vielä nukkuvat.
Hevoset pääsivät seitsemän pintaan ulos ja minä en viitsi enää yrittää saada unenpäästä kiinni. Siitä ei tulisi mitään kun tietää että on pitkä päivä edessä. Mielummin rauhoitun tyhjentämällä tajuntani aivottomalla koneen edessä istumisella.

Ennen puoltapäivää pitää laittaa talli, avata lahjat, valmistella perhe autoon. Sen kaiken ehtii helposti, itseasiassa siivosin jo kaksi karsinaa samantien. Nurkkakarsina on kuitenkin niin pimeä että odotan hieman päivänvaloa jotta saadaan parempaa jälkeä. Hevosille on kullekkin iso punainen omena ja Tosi Rukiinen ruisleipä kuivattuna iltaa varten. Muuta en niille ostanut jos Giittan loimihankintoja ei lasketa jouluostoksiksi. Tulivat viime viikolla ja ovat hienot.

Eilenillalla muistelin ennen nukkumaanmenoa menettämiäni läheisiä. Tuntuu että joulu tuo pintaan äidin kuoleman, koska se on niin kytköksissä perheperinteisiin. Nyt tehdään samat asiat kuten ennenkin, mutta iso palanen siitä puuttuu. Tuntuu vähän siltä että teen tämän nykyään isovanhempieni ja muitten sukulaisten vuoksi koska heille on tärkeää nähdä meitä ja etenkin Juliusta. En oikein välitä siitä että Marika on mukana, hän ei ole osa meidän jouluamme. Mutta se on isälle tärkeää joten täytyy olla välittämättä ja ignorata typerät kommentit.

Joulunalus ja pimeys tuo mieleeni myös Severin. Tänä vuonna ei ole oikein ollut lunta joten sen vähän "helpottaa". Pahinta olivat maanantai-aamuna tuhannet hokin jäljet pihalla, ne kertoivat tuntikausien epätoivoisesta taluttamisesta, väsyneestä hevosesta ja itkevästä omistajasta joka ei halunnut luovuttaa taistelussa. Ympyrät kentällä ja laitumella, ämpäriin jäätynyt vesi karsinassa. Ironista kyllä, karsinassa ei ollut mitään siivottavaa kun Seve ei viimeisenä yönä ollut kakannut ollenkaan.

Muutama kyynel rakkailleni, mutta en ole epätoivoinen vain ainoastaan hieman surumielinen.
Silti olo on rauhaisa enkä toivo nyt mitään muuta. Minulla on tärkein, eli oma perhe ympärillä. Monta ihanaa asiaa ja kauniita muistoja menneisyydestä, toivoa tulevasta.
Elämä jatkuu, vaikka joskus pitääkin vaalia muistoja jotta ne pysyvät osana elämää.

Ihanaa, Laurin loma alkoi!
Vaikka se pitälti onkin Half-life painotteinen ainakin näin aluksi (eiköhän se ole pian sen pelannut) niin olen jo ehtinyt tehdä omiakin juttuja, kuten tallihommat valoisaan aikaan *aaltoja* ja harjannut Giittan plus harjoiteltu kuolaimien kanssa. Äitin ponineiti on tietty hieno kuten aina.

Eilen käytiin kaupassa sellaisella volyymillä että voidaan pysyä sieltä pois varmaan pyhien yli mikäli savukalaa vielä saadaan aattona riittävästi. Kinkkua on, samoin laatikoita, suklaata, taateleita, rusinoita, limsaa, perunasalaattia... ja aattona kyläillään joten silloin syödään toisten piikkiin.

Ainakin nyt vaikuttaa siltä että joulun pääsee aloittamaan hyvällä mielellä. Pikkupakkanen on pitänyt huolen jaksamisesta, aurinkoakin ollaan nähty. 25. raskausviikko on sujunut hyvin ja Julius on yhtä aurinkoa kun iskä on kotona. Uusi suosikkiluettava on eilen tullut Skoda Magazine.. aargh.

Ensi viikolla lupauduin hieromaan yhden tapauksen. En muista koska olen tehnyt keikkaa viimeksi enkä näillä viikoilla muuten menisikään mutta tämä on vanha "saattohoidossa" ja hidas mamma joten sopii mielenvirkistykseksi.

Juliuksen kehitys on iänmukaista sekä osaamistasoltaan että fyysisesti.
Pituuskäyrä on pikkuisen keskitason alla, mikä kuulemma johtuu todennäköisesti ihan siitä että minä ja Lauri ei olla kovin pitkiä. Painoltaan poika on myös pikkuisen keskikäyrän alapuolella mikä taas on nykyään positiivista koska lasten keskipaino on noussut...
Eli nuo on keskiarvoja, ei ihannearvoja. Käyrät kulkivat tasaisesti - allergiat eivät siis vaikuta enää tuohon kehitykseen kuten vuosi sitten kun käyrällä oli rajuakin heittelyä välillä.

Itse olin neuvolassa viime viikolla ja hemoglobiini oli laskenut, se oli ainoastaan 120. En kuitenkaan vielä ala syömään rautoja tai muuta vaan pitää ehkä skruudata enemmän ruisleipää, en usko tuon olevan ongelma enkä huonovatsaisena muutenkaan haluaisi ottaa rautaa purkista kun ei viimeksikään tarvinnut. Muuten kaikki kohdillaan ja oma kuntokin on taas parempi kuin tuossa kuukausi-pari takaperin. Ilman kasvanutta vatsaa en varmaan huomaisi olevani raskaana ellei villikko potkisi hurjasti aina välillä. Huomenna viikkojakin on tasan 24, kävin viemässä paperit Kelaan tänään.

Puuh. Tamperereissu takana. Lomaa ja lomaa. Pääasia että sai olla pois kotoa ja ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa vanhoja kavereita vaikkakin pikaisesti.
Saitte mut inspaantumaan ja tein päivän hyvän työn erään tarkentamattoman wikin kanssa :) Ehkä tässä tulee satuiltua vielä enemmän kun jaksaa kaivella messuja.

Joulumyynti Hevitutissa on loppunut ja talli oli hoidettu aivan järjettömän hyvin kun olin pois.. kyllä kelpas tulla takaisin kun Marinka ja Meiju olivat siivonneet viimeisen päälle ja kaikki oli tiptop. Olin melkein liikuttunut kun itsellä ei ole niin aikaa ja voimia laitella kaikkea hienoksi.
Mutta nyt on joulufiilis ja mieli hyvä lämmin hellä. Kiitos kiitos kiitos <3

Palaillaan asiaan ja elämään. Nyt on pakko varmaan nukkua vähän. Lauri tuli eilen hotellillekin vasta joskus 1:30 maissa kun työt levisivät käsiin n+1 kertaa ja muutoinkín meni suht huonolla unella koko reissu. Julius näköjään pärjää aivan hyvin hoidossa ja Auli oli kivaa seuraa parin tunnin ajan, olivat riehuneet niin että poika nukahti itsestään viereeni sängylle tunti siitä kun Auli lähti. Ostettiin ekat Dublot ja Marko oli niin hassu että lasta nauratti.

Selailin eesti sporthobus-juttuja netistä ja löysin Giittan kasvattajan valokuva-albumin! Jee!
http://fotoalbum.ee/photos/Christe/sets/

Giittan isä esiintyy albumissa Gernanec ox ja emä albumissa Rikana. Lisäksi Giittalla on täyssisko tai veli viime kesältä ja sen sisko Pyttega esiintyy monissa kuvissa :) Ihanaa!

Hevitutissa on kunnon jouluhulina päällä :) Hieno juttu!
Mutta ilmat eivät suosi. Jos tämä kaikki olisi tullut lumena (jota ei ole tullut hiutalettakaan vaan keli on +5 tienoilla...) niin meillä olisi jo upeat hanget. Vaan paskanmarjat, nytkin satoi koko yön.
Tein aamutallin vasta klo 8 kun ei huvittanut viedä elukoita säkkipimeään kastumaan.
Ja pimeää siellä on nytkin, pojatkin nukkuvat vielä.

Tänään meillä vähenee klaffilaumasta yksi pois. Jasso lähtee uuteen kotiin.
Lauri sai maalattua välihuoneen katon eilen ja nyt seuraavaksi lätkitään panelit seiniin. Uskomaton työvoitto tämäkin :)

Tämä on parhaus!
http://www.youtube.com/watch?v=AugzgP1I-z4&feature=related

Ihan ekaksi: ONNEA MEIJU JA ROKI!
Meiju siksi että sillä on tänään synttärit, Roki siksi että se sai viivakoodin tänään. Ja molemmat siksi että yhteiset omistajanvaihdospaperit lähtivät Hippokselle.

Lauantaina haimme turvapaalin tönöttämään pihalle. Vähän aikaa sain taistella verkon kanssa, mutta hyvältä vaikuttaa. Paali sattui sopivasti peräkärryyn ja tulevaisuutta ajatellen mahtuu toinenkin. Annoimme lisäksi Marinkan kanssa kaikille hepoille tupla-Strongidin.

Tänään sitten tuli Hannu Rantala tunnistamaan varsat. Giittasta tuli ruunikonkimo kuten pitikin ja Roki kuulemma tulee väriltään todennäköisesti syvemmän punaiseksi kuin Elsa. Elsa nyt onkin niin perus Suikkupunainen että ei voi erehtyä suvusta ;)
Varsat käyttäytyivät hienosti ja sirutuskin onnistui pienin ponnisteluin. Roki pysyi hienosti hanskassa.

Nyt näyttäisi siltä että mulla ei ole enää pahemmin stressinaiheita. Joulu saa tulla :)
Lahja-asiatkin ovat hyvällä mallilla, ainoastaan pientä viilaamista on, mutta ei mitään fataalia. Tosin kotihoidontuki onkin melkein käytetty jo - ostin Jullelle talvihaalarin ja maksoin itseni kipeäksi. Se on kyllä Lassie Tec, eli kohtuullisen laadukas ja menee sitten tulevaisuudessa seuraavallekin muksulle. Kun nyt vaan tulisi sellaiset kelit että lasta voisi tuolla ulkona pitää vapaana. Ei oikein viitsi märälle liukkaalle jäätikölle pistää kaatuilemaan. Viikonlopun ihana talvikeli on nyt taas vain muisto...

Vapon suurpaalit ovat saapuneet Agrimarkettiin! Viikonloppuna sitten päästään peräkärryn kanssa hakemaan vihdoin kunnon turvetta.

Heh, kyllä alkaa vähitellen helpottaa kun asiat saa yksi kerrallaan hoidettua.

Lisäksi joululahjaongelma on Laurin kohdalta ratkaistu, mutta siitä en viitsi julkisesti jutella sen enempää. Ties vaikka lukisi täältä ennenaikojaan mitä hankintoja olen tehnyt. Senverran paljastan että ihan halvaksi ei tullut ;)