Vihaan sitä että asiat etenevät omalla painollaan eikä voi kuin odottaa.
Koitin eilen kysellä että missä vaiheessa Matleenan kiima on että saan hakea tammat kotiin, mutta meni jahkailuksi ja peukalonpyöritykseksi.
Ori oli kuulemma yrittänyt astua loppuviikosta niin etten tamma ollut antanut koska sillä oli potkujälkiä ryntäillä. Hevoset ovat kuitenkin metsälaitumella jossa niitä ei pysty sivusilmällä tarkkailemaan, eivätkä sextaile muiden nähden vaan ihmisen saapuessa tulevat kerjäämään herkkuja ja rapsutuksia. Pyysin että koittaisi edes katsoa vieläkö kiima on päällä. Tuntuu turhalta makuuttaa Elsaa turhanpäiten oriasemalla ja tuntuu ikävältä ettei voi ilmoittaa Marjolle aikaa koska haen hevoseni pois. Sitäpaitsi hinkuisin itse jo ratsastamaan - Elsa on ollut 1,5kk tyhjänpanttina ja kuntoakin pitäisi päästä nostamaan.
Toinen harmituksen aihe on oikea rinta. Se on osittain pakkautunut, ilmeisesti tiehyttukos ylä- ja alapuolella. Olen koittanut ennen pumppausta pitää lämpöhaudetta, mutta ei ole auttanut. Tänään ajattelin kokeilla josko lapsi saisi sen avattua, mutta tulehduksen vaara alkaa jo pelottaa. En olisi ensimmäinen jolla loppuu maidontulo siihen ja sitä en missään nimessä halua! Olen päättänyt että täys minimi olisi 3kk tuolle äidinmaidon pääasialliselle antamiselle ja ihanne vähintään 6kk. Pakkasessakaan minulla ei ole kun joku hassu pussillinen joskin tänä aamuna sain sinne kaksi desin annosta. Nukuimme nimittäin 5,5h putkeen, eiliset vatsavaivat ilmeisesti väsyttivät pojan ja yövaipatuskin lieni kohdallaan.
Nyt voisin käydä ottamassa pumpun osat kattilasta ja pujahtaa noiden miesten väliin. Josko nukkuisi vielä pari tuntia ja sitten miettisi mitä näiden asioiden kanssa tekee. *kiukutus*