IRC-Galleria

Taas viime lauantaina Elsa ihastutti :)
Uskomatonta miten minulla on Matleenan (joka oli kuin dr pepper usa...) jälkeen hevonen josta tykkäävät kaikki. Vilpittömällä luonteellaan ja palvelunhalullaan se löytää aina vain uusia ihailijoita ja sen selässä tuntevat olonsa turvalliseksi kaikki.

Tässä siis oiva esimerkki "hullusta suikkulaisesta" joka kovasuisena juoksee ympäri peltoja :D

Vanha koulukaverini Miia ei ollut kahteen vuoteen ollut hevosen selässä. Kävimme heittämässä 1,5h lenkin, eikä minua yhtään huolettanut antaa hälle Elsaa alle.
Itsellä oli pariin otteeseen Hetan kanssa vähän tekemistä kun mm. lapset ajelivat jäällä polkupyörällä mitä piti tuijotella. Yleensäottaen hevoset kuitenkin tallustivat tasaisesti ja mentiin vähän off-roadinakin.

Mitä pitempään tämä hevonen minulla on, sen enemmän se saa kiitosta ja voi olla vaikea uskoa että luontoa löytyy kyllä sitten kun se saa kärryt peräänsä.
Olisi mielenkiintoista antaa tamma joskus ammattilaiselle ajettavaksi, luulen että se nauttisi täysin siemauksin!

Ratsastuslenkin jälkeen menimme Miian kanssa istumaan Satulaseppään muutamalla.
En ole ollut baarissa melkein 1,5 vuoteen, joten nautin täysin siemauksin länkätyksestä ja parin Strongbowin ja yhden Bloody Maryn kumoamisesta :) Pitempäänkin oltaisi viihdytty mutta Juha tuli hakemaan Miian kovin aikaisin pois.
Kotona oli Lauri syöttänyt Jullen porkkanaperunalla (suosikki!) ja pakastemaidolla ja olisin kuulemma voinut olla kauemminkin pois.

No, toisen kerran :)

En ole kaatanut edes Batterya tänään. Ihmeen virkeänä silti.

Joka tapauksessa takana niin hyödytön päivä ettei tosikaan. Kaikenlaisia suunnitelmia toki oli, mutta ne vesittyivät. Huomasin myös että toisesta Strollersistani on pohja puoliksi irti. Meidän piha on varmaan niin dieselin ja muiden liuottimien kyllästämä että kengän liimaukset ovat syöpyneet. Ostin Alesta uudet lenkkarit. Niissä on mustaa ja pinkkiä - ihan kuin sillä olisi väliä kun kahden tallipäivän jälkeen ne ovat samanmoiset kuin muutkin.

Hevoset olivat sateesta kiukkuiset kun hain ne sisään. Kentän salaojitus ei toimi koska maa oli päässyt jäätymään ja portin edessä on suuri lätäkkö jonka ympärillä ne kiersivät kun näkivät minun tulevan. Sanomattakin selvää että on taas tarhattava kentälle kun tarha on jälleen yhtä suurta mutalammikkoa. Kohtapuoliin saadaan Suomeenkin pitempi laidunkausi, tuleepa tallinpito halvemmaksi.

Sain vanhan sähköpostiosoitteeni takaisin :)
Oikeastaan tästä sähköpostiosoitteestani on handleni alunperin luoto.. tai siis se on luonut itse itsensä.

Kuten useimmat tietävät, etunimeni on omaperäisesti Jenni.
Siitä sitten kehkeytyi ala-asteen aikana tallilla ja koulussa käytetty lempinimi Jeppe.
Kun 5. luokalla sitten ihastuin Bruce Lee -elokuviin ja kiinalaisuuteen (!) muutenkin, niin ystäväni Hanna-Leena (missähän hän lie nykyisin...) alkoi käyttää väännöstä Zeppe.

Pidin noihin aikoihin omaa hevoslehteä jolla oli parhaimmillaan kokonaista kolme tilaajaa. Lehden nimi oli Kultainen Hevosenkenkä ja siinä oli sarjakuvia, novelleja ja tietoja eri hevosista. Kerran tein myös "toimittajaesittelyn" itsestäni, jossa mainitsin lempinimikseni: "Jeppe, JeppeDeppe ja Zeppe". Tästä serkkuni sitten väänsi lempinimen Zeple josta en aluksi pitänyt.

Vuonna 1994 soitin ensimmäisiä kertoja 2400k modemillani pariin purkkiin ihan yksin. Isän kanssa oli imuroitu DataBoksista jotain ennen sitä, mutta tuona syksynä jolloin täytin 14-vuotta. alkoi tie turmioon. Highway to hell ja sain laskea "nörttien kuningattaren" (kuten isäni minua kutsui) kruunun päähäni. Alkuun soittelin vain Hämeenlinnalaiseen purkkiin (mikä ihme sen nimi oli), mutta ruokahalu kasvoi syödessä ja imuroin purkkilistan joka ei ihan vielä silloin mikään kovin pitkä ollut.

Messuilin hyvin piankin aika paljon onlinena mm. The Avengerissa (Joensuu?) ja The Scorpionissa (Helsinki) ja hävettää myöntää että nykyinen ystäväpiirini on lähtenyt alkujaan rakentumaan juuri tätä kautta. Joskus marras-joulukuussa Avengerin syssi Jari Pesonen sitten tuuppasi minulle BlueWaven (mikä kauhea virhe!) ja elämäni oli lopullisesti mennyttä.

Mutta eipä mennä asioiden edelle!
Etsiessäni kivoja purkkeja, löysin purkkilistalta sellaisen kuin SCIFI. Ja tieteiskirjallisuuden ystävänä se houkutteli minut soittamaan vaikka en ihan ymmärtänyt selitystä.
Loggasin sisään, vastasin kysymyksiin ja sen jälkeen olin aivan pihalla. Edessäni oli vain komentorivi. Olin tullut sci-fin unix-shelliin enkä tajunnut siitä mitään. Tyhmä purkki! Loggasin ulos ja unohdin sen asian.

Nythän oli niin että olin kirjautunut shelliin nimellä zeple. Ihan vain vetänyt hatusta tuon nimen. Ehkä jos olisin tiennyt että se seuraa minua tänäkin päivänä, olisin saattanut miettiä tarkemmin. Mutta ehkä hyvä näin :D
Olin tullut tilanneeksi meille nettiyhteyden, enkä ollut siitä oikein kiinnostunut aluksi.
Sitten kevään mittaan aloin irccaamaan kiihtyvällä tahdilla ja ennenpitkää myös hieman sirffaamaan Lynxillä. Myös sähköposti oli käytössä.

Mutta taas asiat etenevät liian nopeaan!
Palataan takaisin loppuvuoteen 1994, kun olin pieni 14-vuotias tyttönen.
Jonkin aikaa purkeissa pyörittyäni alkoi mieli tehdä perustaa oma (kenempä ei), joten aloin konffaamaan sbbs:ssaa. Onneksi en ehtinyt saada sitä koskaan linjoille. Jälkeenpäin puistattaa koko ajatus. Kaikki oli kiinni yhdestä onnettomasta logoffin init-stringistä, kun en saanut modeemia resetoitua. Tiedonhankinta oli suunnattomasti vaikeampaa silloin kuin nyt netin aikakaudella enkä koskaan saanut ongelmaa ratkaistua vaikka näin siitä jopa unia.
Sitten käännekohta elämässäni toi järkevän miettimistauon purkkitouhuihin ja Atomi sai odottaa melkein vuoden ennen syntymistään.

Olipa niin, että suosikkipurkissani The Avengerissa messuili myös eräs Viznut ;)
Hän vaikutti legendaatisen kala-signaturensa kanssa monissa muissakin savon alueen purkeissa, joista yksi oli ProtoPlasma.
Proton sysop oli samanikäinen kuin minäkin, tuolloin nimeltään Halley (nyk. Trevize) ja kuultuaan Avengerissa kirjoittelevasta tytöstä, oli päättänyt tulla katsomaan tuota ihmettä.

Minut invitoitiin soittamaan ProtoPlasmaan, jonka loginiin kirjoitin ensimmäistä kertaa legendaarisen "kevytversion" handlestani, eli Zele.
Parin soiton ja messun jälkeen Halley sai napattua minut chattiin ja siitä alkoi cosysseyteni ja elämäni ensimmäinen rakkaustarina. Vaikka olimme 14-vuotiaita niin stoori olisi oikein kaunis kerrottavaksi.

Aikaa vieri jokunen kuukausi ja olin alkanut ircata. Nimi Zele oli vakiintunut käyttööni, mutta kerran mennessä ircciin, se olikin varattu! Joku puolalainen käytti sitä ja oli idlenä, joten kiukuteltuani kanavalla vähän aikaa, lisäsin X-kirjaimen handleni perään.
Niimpä käytin satunnaisesti nimeä Zelex nimen Zele rinnalla. Ensimmäinen jäi sitten kirjoitusasuksi ja jälkimmäinen lempinimeksi ja niitä käytetään molempia vielä tänäkin päivänä Demoscene-ihmisten ja irccituttujenkin toimesta.

Semmosta.

No niin, alahammas vartoo kaveria itselleen. Meikäläinen keskittyy hengittämiseen kun baberahami repii tissistä. Onneksi nyt saa lisäksi hieman kiinteitä niin menee edes jotain alas. Ruokalistalla on parsakaalin lisäksi porkkana ja ykkösuosikiksi singahtanut peruna.
Ja huutoa riittää jälleen tottakai kellon ympäri. Onneksi oli tuo viikon hengähdystauko välissä...

Katsoimme eilen pitkästä aikaa leffan. Olisi kyllä saanut jäädä katsomatta koska oli niin huono. Leffa oli nimeltään See No Evil ja siinä oli jotain tuntemattomia b-luokan näyttelijöitä. Menihän se alkuun tuossa pastansyönnin ohessa (kinkut on vihdoin saatu hävitettyä) mutta jossain vaiheessa alkoi vtuttamaan kun ei meinaa pätkä loppua millään.

Joulusuklaistakin meni viimeiset rippeet äsken 'röyh'. Muutenkin sellainen hetki että olisi vaikka mitä tekemistä mutta ei osaa aloittaa tai saa muutenkaan aikaan. Ja eiköhän J kohta tuolta herää sulostuttamaan iltapäivääni kitinällään. Josko sitten soiteltaisi vähän yhdessä Reijon ja Sirpan ostamilla pienillä kosketinsoittimilla.

Ratsastustunti sujui kertakaikkiaan hyvin. Hevoset toimi kuten piti (mitä nyt Hemu oli vähän laiskana) ja Elsa sai jälleen kerran uuden ihailijan. Mutta kukapa ei Elsaa rakastaisi, se kun rakastaa koko maailmaa niin paljon että levittää pelkkää hyvää mieltä ympärilleen!

Voi olla että päiväkirjailu jää nyt vähemmälle. Nettikauppa ja hevoset nielevät aikaani. Tänään on ratsastustunnin pito ja tilausta ja sivuja pitää laitella.

Läpiratsastimme Annen kanssa tammat eilen. Oli työn ja tuskan takana, mutta olen ihan ok tyytyväinen. Vaihdettiin puolessa välissä että sain testata molemmat. Heta oli kyllä aika puupökkelö, mutta Elsa tuntui tosi hyvältä ja alkoi taipua jä myödätä vaikeampaankin suuntaan kun avustin sitä ja keskityin huolellisesti kulmiinratsastukseen.
Pysähtyminen toimii jo käynnistä aika hyvin istunnalla - samaa ei voinut sanoa Hetasta. Välillä tuntui että käsissä on narut joissa roikkuu pölkynpätkä ja jos löysään liikaa niin etupää romahtaa alta pois. Onneksi Hemu ei kuitenkaan kompastellut kovin paljon tällä kertaa. Ehkä pääsen jossain vaiheessa eroon siitä kammosta jonka yli vuosi sitten sain kun menimme Hetan kanssa ympäri rauhallisessa kevyessä ravissa...

Sain kasattua huterasti huojuvan sivuston on-lineksi :)
Tämä välttää parempia odotellessa, mutta tavarat hyllyssä alkaa pölyttyä - pakko saada varastoon vähän liikettä että pääsee haistelemaan uusia tuulia.

Aattonyön kunniaksi hevitutti.com on nyt auki ja katsotaan mitä horroria ja terroria tässä tapahtuu. Huomenna en ehdi kuitenkaan mitään sivuston eteen ennen iltaa, mutta ehkä on ihan terveellistä pysytellä välillä pois koneelta. Ainakin 6h viime tuntia olen hakannut tuota htmllaa ja siinä sivussa Gimpannut. Kuviin pitää muutenkin vielä panostaa rutkasti mutta se työ ei mene hukkaan, samoin kuin nuo leipätekstit. Muu on ollut loppupeleissä cut'n pastea.

Olimme myös tänään Annen ja hevoisten kanssa 2h maastoilemassa.
Elsa ylitti taitonsa ja HYPPÄSI ojan oli. Se oli niin tohkeissaan tempauksestaan että pyöritteli päätään vielä minuutteja eventin jälkeen. Minun hieno estehevoseni ;)
Joskus kun kentälläkin ne jalat nousisivat.

Keli oli mitä parhain ja löysimme uuden reitin, kutsuttakoon sitä vaikka "hiekkakuopan lenkiksi". Varmaan ilman metsässä samoilua max 1h30min rundi.

Perkeleen perälevyn takia jäi sitten jouluostokset tekemättä eikä Lauri saa mitään!

Oli tarkoitus jättää kärry Deltan pihalle siksi aikaa kun käydään Jullen kanssa ostoksilla, mutta eipä sitä voinutkaan irroittaa kun painopiste tuli kärryyn liian taakse ja tuo perälevyn paino on lähemmäs 400kg.. niinpä sitten Lauri löi itsensä ulos duunista ja lähdettiin Nummelan kautta kotiin.

Ollaan nyt sitten molemmat rutiköyhia mutta toivottavasti onnellisia. Massikkaan on tässä kuussa ostettu sekä ketjut että perälevy (2,5m), enkä tajua mistä se rahat on saatu. Uusina hankittiin kun ei ole aikaa metsästää hyviä tarjouksia ja käydä hutiajeluilla ympäri maailmaa.

Otin nyt kuitenkin tuon uuden istuimen jo käyttöön. Ei vanhan kanssa tule mitään. Hyvin Julle tämän reissun siinä viihtyikin. Haettiin LillaMammalta vaipat ja ovat TODELLA UPEITA!
Musta kuivaliinaneulos on ihan ylihienon näköinen.. kihelmöisi ottaa omaan käyttöön joku, mutta ehkä ensi satsista otetaan sitten "kuvausmateriaali".

Ei ollut sitten pahemmin painoa tullut kun neuvolassa käytiin. Vaikka Julle on valtavan paljon rinnalla niin ainakin ennen hampaan puhkeamista imi aika huonolla otteella. Heruminenkin käynnistyi usein tosi onnettomasti kun hän vaan riuhtoi eikä alkanut tasaisesti imeä - varmaan teki kipeää.
Painoa kuukaudessa siis vain viittä vaille 200g.. pituuttakin vähän päälle sentti. Poika on nyt 70cm pitkä. Päänympärys oli suhteessa kasvanut varmaan eniten, 6kk kupoli on 43,5cm myssynmitoiltaan.

Poika säpsyy äkkinäisiä liikkeitä. Itse epäilisin sen kuuluvan osaltaan hieman arkaan ja herkkään tempperamenttiin. Sitten kun vielä tehtiin perheväkivaltaa koskeva kysely niin tuli jotenkin sellainen olo että ei kai tuo täti luule että meillä on sellaista. Vaikka melkein epäilisin että kaavakkeen täyttää kaikki. Kuitenkin jäi sellainen fiilis että ollaanko me tehty jotain pahaa ja lapsi olisi siksi arka... Kuitenkin meidän elämä ja oleminen on ollut aika rauhallistakin verrattuna moniin muihin perheisiin. Viimeinen asia mitä meidän perheessä tapahtuu on väkivalta ketään kohtaan. Enkä usko että satunnainen äänen korottaminen (ei siis lapselle vaan toisillemme tai koiralle!) aiheuttaa mitään traumoja, luulisi sen kuuluvan normaaliin arkeen kun ei ole tosiaan jokapäiväistä.

Kuitenkin tässä tuli nyt sellainen juttu esiin että kovin helpolla ei poikaa oikein voi hoitoonkaan laittaa. Siinä ei ole mitään etuja verrattuna siihen miten raskasta se voi henkisesti herkälle lapselle olla. Itsestäni en ole huolissani, mutta Lauri on niin väsynyt että tarvitsisi pientä kahdenkeskistä "vapaata", esim. yhden yön yli. Olen vähän surullinen koska en oikein tiedä miten pystyisin järjestämään sen - pikkuinen kuitenkin suht vaativana hoidettavana vie huomion. Ja toisaalta taas ajattelen että pitäisi aikuisen ihmisenkin pystyä kestämään tilapäistä epämukavuutta koska samaa ei voi vaatia lapselta.

Täytyy katsoa mikä tilanne on alkuvuodesta, lähdetäänkö yhden yön reissuun vai ei.
Nyt on kuitenkin mm. viimeyön jälkeen toivoa että poika nukkuu taas "normaalisti" eli pitkät unet. Hän kyllä heräsi viimeyönä kun tulimme nukkumaan, mutta söi ensimmäisen kerran vasta ennen neljää, joten viitteitä olisi siitä että ollaan palaamassa vanhaan järjestykseen.

Perjantai - 200e
Lauantai - 300e

Vähän nekrottaa, mutta toisaalta nyt kun ei ravata kaupassa kuin pari kertaa viikkoon, niin ehkä tämän voi vielä toleroida jotenkin. Mukavan köyhä olo tällä hetkellä. Eikä tunnu joululta sitten yhtään...

Lauantaina leijonanosa, siis reilusti yli 200e meni kylläkin Juliuksen uuteen valtaistuimeen.
Tuo turvakaukalo alkaa olla aivan liian pieni, joten haettiin sittem Britaxin penkki joka menee 9-25kg ja saa kiinnitettyä miten päin tahansa. Tämän pitäisi nyt sitten riittää lähes kouluikään joten ehkä siitä sen maksaa... Minun tuurillani vielä vähän aikaa sitten ollut tarjous oli ohitse ja vuoden 2007 värit olivat tulleet eli täysi hinta ja vähän päälle.
Punamusta istuin sopii Jullen vaatteisiin mainiosti.

Huomenna onkin sitten 6kk neuvola ja katsotaan miten lähellä tuota 9kg ollaan. Poika on ainakin syönyt niin hurjasti että en ihmettele vaikka saavutettaisi parissa kuukaudessa tuo paino. Tänäänkin aloitti syömisen 2h välein jo alkuyöstä ja "parsakaalisyötöllä" joi hörppyyttämällä desin maitoa ja hotki vielä tissillisen päälle...

Hammas, joka tuli lauantaina ikenestä läpi, on nyt noussut hieman näkyville. On se pirun terävä ja tuntuu kummastuttavan poikaa. Tänään onkin ollut erityisen väsynyt päivä, taitaa edelleen tuo hampaan kasvu haitata aika lailla. Äsken lapsi nukkui tunnin, heräsi välillä syömään ja nukahti uudelleen. Outoa kun ei ole tottunut tälläiseen uniin ja koko ajan odottaa että koska se herää.

Elsa saa tänään talvikengät.