Kyllä tuo varsa on kaunis katsoa. Pää pystyssä, häntä töröllä.. liikkeet on jotain ihan omaa luokkaansa. En tiedä johtuuko se siitä että Giittalla on puolet täyttä verta. Mutta todellakin "kaunis" oli se sana joka tuli mieleen kun pikkutamma tutki uutta tarhaansa.
Jätin Elsan pihattoon, koska se on siellä yötkin ja käy varmaan mielellään makaamassa turpeella. Hetan taas laitoin kentälle, Anne pääsee ratsastamaan sinne halutessaan eikä tarvitse vekslata hevosia.
Tänä keväänä hevosissa ei ole paljon ihailemista ollut. Matleenahan oli myös sellainen kiiltokuva - perinnesuokki. Tosin jos kamera tuotiin paikalle, sen ilme lässähti ja se muuttui täydeksi aasiksi. Heta tai Elsa taas ovat tänä keväänä olleet takkuisia rumppamahaisia tammoja jotka ovat lojuneet laiskasti auringossa.
Vaikka niillä ei juuri mitään pahoja rakennevikoja olekkaan, niin matala ryhti ja pötkömäinen olemus ei ole sykähdyttänyt esteettistä silmää.
Niistä voi käyttää sanoja "suloiset" tai "ihanat", mutta "kaunis" ei sovi tähän yhteyteen.
Hevoset saivat eilen matolääkkeet ja Elsa loukkaantui minulle niin että antamisen jälkeen lähti tiehensä luotani. Hyvin, hyvin harvinaista!