IRC-Galleria

Tänään raskausviikkoja on tasan 24. Se tarkoittaa että sikiö on tästälähin periaatteessa elinkelpoinen, eli masussa on nyt sitten ihka oikea vauva! On se kyllä isokin.. eilen oltiin Solstrandissa saunomassa ja minulla oli niin tukala olo koko illan etten saanut hyvää asentoa ollenkaan. Masu painoi keuhkoja ja kylkiä särki. Täytyisi jossain vaiheessa saada uusi kuva tästä kummusta, tuon vanha kun ei ole enää ollenkaan ajantasalla.

Anne kävi Elsan selässä perjantaina, eikä tamma ottanut sitä ollenkaan raskaasti. Nyt aletaan mietiskellä sille varovaista ja helppoa liikuntaohjelmaa. Annen kanssa sovimmekin jo, että juoksutan Hetan joka perjantai ja hän vastaavasti ratsastaa Elsalla viikonloppuna. Itse juoksuttelisin sitä kerran-pari viikossa ja olen nyt koittanut saada Tiiaa innostumaan tamman liikutuksesta. Tarkoitus olisi että tulisi tänään kokeilemaan.

Kelit ovat olleet kertakaikkiaan ihania ja upeita. Aurinkoa riittää ja tammat ovat kuopsutelleet isolla laitumella nyt neljättä päivää. Itse olen välillä aloitellut vähän Ufo Aftershockin pelaamista. Buginenhan tuo on, mutta ihan ok oloista viihdettä.

Olen saanut todella ihanaa palautetta Elsa-tamman pelastamisesta. Kerrankin jokin asia, johon melkein kaikki ovat suhtautuneet iloisesti ja positiivisesti!
Iso kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka ovat kannustaneet ja tukeneet minua tässä päätöksessäni, etenkin hevostalli.netin väelle, joista varmaan osa tämänkin tekstin lukee.
On hieno asia että kerrankin puhalletaan yhteen hiileen, asiahan kuitenkin on tärkeä ja päämäärä yhteinen eli rakkaiden eläintemme hyvinvointi.

Itsestäni tuntuu, että minä olen se voittaja tässä asiassa. Sain todella hienon ja hyväkäytöksisen tamman - se oli enemmän kuin osasin odottaa. Vasta Elsan kotiuduttua selvisi että se on kantakirjakelpoinen eikä mahdolliset ongelmat olleetkaan niin suuria kuin olin aikaisemmin ymmärtänyt. Tamma ei hankaa kesäisin, vaan kestää valkuaista. Ainoa ongelma on kaura. Samoin puhuttu jännevamma on menneen talven lumia ja tiinehtyvyydestä ei oikein voi sanoa yhden siemennysyrityksen perusteella mitään.
Minähän sain kertakaikkiaan upean hevosen, joten joskus kannattaa ottaa riski ja napata se koppi sinne perään vaikka ei tarkkaan tietäisikään millaisen elukan vetää mukanaan kotipihaan.

Just kun kehuskelin ettei ommella jaksa niin parin tunnin kuluttua tuli hurautettua nuo uudet verhot ripustuskuntoon. Ihan kivalta näyttää, vaikka Laurin mielestä niistä varmaan meneekin valo päähän.

Olen nukkunut aivan älyttömän hyvin pari yötä, kun pihahommat on taas maistuneet.
Eilen sain raahattua itseni kirkonkylälle asti ja kävin myös juoksuttamassa Elsaa kentällä ihan kokeilu- ja tutustumismielessä. Tamma oli kevyt ja mitä parhain narun päässä.

Senverran irroitan itsestäni että tuon yhden väliaidan käyn korjaamassa (ja jännitän pysyykö Heta omalla puolellaan sen jälkeen), mutta muuten hevoset saavat vapaapäivän tänään. Elsa ja Matleena ovatkin ystävystyneet nopeasti ja syövät heinät samalta kasalta.

Ajattelin viedä nuo lainaamani kaavalehdet pois, kun en nyt kuitenkaan varmaan jaksa ommella mitään. Innostus meni ohi. Olisi niin paljon kaikkea muutakin *kivaa* mitä voisi tehdä aina uuden Ufon pelaamisesta lähtien. Lauri onkin jo hakannut sitä viime viikonlopusta lähtien.

Jahas. Putket meni sitten ja jäätyi. Sisälle ei tule vesiä. Odotetaankohan taas toukokuuhun?
Miten mahtaa käydä remontin...

Sain myös sen sim-kortin, mutta sen aktivointi vaatii minua SOITTAMAAN palvelunumeroon. Millä helvetillä ne kuvittelee että soitan sinne jos kortti ei ole verkossa??

Hevoset järjestivät minulle eilen aidankorjausta ja kiinniotto-operaatiota, mutta näistä selvittiin suhteellisin vähin vaurioin. Ajattelin kuitenkin soitella Laurille jos olisi tullut hiukan aikaisemmin kotiin katsomaan tuota toista paimenta joka vaikutti vähän turhan vaisulta.

Pahat aavistukset täyttivät mieleni, kun kännykkä ei ollutkaan olkkarin pöydällä johon se oli kiireessä jäänyt. Osa kuorista löytyi sängystä ja loput koiran pediltä. Siellä pyöri myös sim-kortti jossa oli keskellä hampaanjälki. Kokeilin kuitenkin sitä vanhaan puhelimeeni ja totesin toimimattomaksi. Tilasin samantien uuden saunikselta ja se luvattiin toimittaa keskiviikkoon mennessä.

No. Tänäaamuna olin sitten ulkona kiristelemässä aitalankoja. Tarkoitus oli aluksi laitella vain yhden tolpan langat, mutta päädyin kiertämään koko pihatarhan. Mielestäni Halla kyllä katseli lähes kokoajan ikkunasta, ainakin sinne vilkaistessani näin useimmiten tutun silmäparin makkarin ikkunassa.

Olin suht tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vielä täytyy yksi tolppa kiinnitellä, kun Heta katkaisi eilen - ja tulin sisään. Makkarissa huomasin vanhan kännykkäni takakuoren lattialla. Ajattelin että koira on varmaan pudottanut sen makkarin pöydältä pyöriessään ikkunan luona.
Kerrankos optimisti erehtyy!
Loppu puhelimesta löytyi sitten tietenkin koiran pediltä (dejavu-ilmiö?) sekä kuoret että näppäinmatto murskana. 1,5 viikon sisään kolmas kerta... ensimmäistä kertaa huusin ja kirosin ääneen ja olisi tehnyt mieli napata koiraa niskavilloista. Ei se kuitenkaan olisi enää tajunnut mistä on kyse joten jälleen kerran jouduin loppuviimein nielemään kiukkuni ja sisimmässäni raivoamaan omaa tyhmyyttäni kun en ollut nostanut puhelinta hyllyn päälle.

Positiivista: En ollut vielä saanut uutta sim-korttia joten meni pelkkä puhelin
Negatiivista: Vaikka saan sim-kortin huomenna, niin minulla ei ole enää puhelinta

Jahas. Olisikos kohta päiväheinien aika. Tallilla on taas elämää ja tekemistä. Pitäisi katsoa Elsalle sopivat suitsetkin. Toivottavasti pää olisi yhdellä reijällä Severiä isompi niin saisin ihanat leveät työsuitset käyttöön!

Kun elämäni punainen hevonen lähti kotipihasta ikuisiksi ajoiksi pois ja parkkeerasin tyhjän trailerin illalla pihalle, en ollut avannut sen ovea enää.
Talli tuntuu vieraalta, traikku irrotettuine etupuomeineen muistuttaa siitä lohduttomasta reissusta jolloin se vedettiin kevyesti mäkeä ylös ja jätettiin seisomaan lumen kinostuessa sen ympärille.

Eilen aamupäivällä kuitenkin avasin etuoven ja aloin siivoamaan. Kiinnitin puomit paikalleen, taitelin heinäverkon solmut auki ja jätin etuoven auki tuulettaakseni koppia hieman ennen lähtöä. Tasan kaksi kuukautta on mennyt Severin lopetuksesta, silloinkin oli sunnuntai kun illalla punaisen hevosen hahmo puuttui tarhasta.

Tänään heräsin maanantai-aamuun ja katselin ikkunasta pientä laumaani pihatarhassa.
Talvisin liinaharjainen Matleena väsyneen ilmeensä kanssa, kompaktin pyöreä Heta mutrusuisena omassa pikkutarhassaan ja punainen Suikkulainen tähtipää, joka ryhdikkäänä valvoo ympäristöään. Kaksi kuukautta tuntuu kadonneen johonkin. Kaikki oli vain pahaa unta.

No, eihän mikään korvaa Severiä, eikä tuo sitä takaisin. Mutta kun Anne laittoi minulle lauantai-iltana viestiä Suikkulaisesta tammasta joka oli lähdössä teuraaksi maanantaina, päätin toimia samantien.
En tiedä onko kohtalon ivaa vaiko sattumaa, että tämä tamma on niin samasta isäoriista, samana vuonna syntynyt ja aivan saman värinen kuin Severi!
En välillä tiedä mitä ajatella kun katselen sitä tuolla tarhassa.

Annekin totesi eilen illalla kun alkoi jo hämärtää että aivan kuin Seve olisi tullut takaisin.
Minun täytyy kuitenkin muistaa että tämä on nyt Elsa-tamma ja häntä kohdellaan Elsana. Toivottavasti unelmani kauniista ryhdikkäästä Suikkulaisesta saa jatkua ja tästä tulee luottotamma meidän perheeseen.

...juuri kun oli kaikkein huonoin aika uuden hevosen hankintaan...

Soon sitten perjantai taas. Huomenna meille ois tulossa vierahia ja tää päivä pitäs saada vaan kulutettuu poies. Isäntäki viipyy reisussa vissiin aika myöhään, ku lähtivät Turkkuseen rassaamaan jotai tsydeemejä.

Me nukuttiin Hallan kanssa kymmeneen asti, kun kerrankin oli pimeää kun Lauri lähti töihin. Jos ulkona alkaa olla valoisaa niin en saa enää unen päästä kiinni.
Halla ei olisi kyllä oikein ollut tulossa aamutallille. Makasi vaan unisena kun puin päälle ja hyppäsi sängystä vasta kun kaivelin hihnan esiin. Myös hevoset olivat tyrmistyneitä siitä, miten tulin herättämään ne jo 6:30. Matleena räpytteli silmiään ja käveli tarhassa ensimmäisenä aamukakalle ennen heinien ääreen siirtymistä.

Hirvitys miten eilen pistin taas satasen sileäksi!
Hommasin makkariin verhokankaat, ostin vähän lisää vauvanvaatteita sekä pikkutilpehööriä mitä kotona tarvitaan. Tulin Hesen ja kaupan kautta kotiin ja illemmalla tuli sitten Carita laittamaan hevosia. Matleenalta vuoltiin lähinnä säteet, kun kaviot eivät kengättöminä ole juuri kasvaneet. Onneksi tammalla on niin suora-asentoiset jalat että kuluma on tasainen.

Halla on koko aamun ravannut edestakaisin ja kytännyt ikkunasta pihalle. Itse en siellä mitään näe mutta jotain siellä ilmeisesti kummittelee. Tekisi mieli laittaa koira nippusiteillä nätisti lepäämään tuohon huovalle ja äänenvaimentimen kanssa, koska suun sulkeminen ei estä piippaamista.

*huoh*, eipä taas tullut hullua hurskaammaksi.
Se tuntuu aina näitten hevosten kanssa olevan samalla tavalla. Jos eläinlääkärin nyt saakin paikalle, niin joko mitään ei voida tehdä tai sitten mitään ei löydy. Rokotukset ja raspaukset saa tehtyä, mutta tuntuu että näin isoille eläimille ei sitten oikein muuta mahdeta ;)

Harjailin Matleenan oikein huolellisesti, kun kerrankin yhdessä touhuttiin.
Tammalla on tosi paksu ja pitkä karva. Kaviot ovat kuluneet tasaisesti ja ovat huippukunnossa kun olen pitänyt ilman kenkiä. Huomenna tuleekin Carita ja varmaan vuolee lähinnä säteet.

Matleena sai tetanuksen ja flunssapiikin. Rektaalitutkimuksessa eläinlääkäri totesi kohdun kyllä laajentuneen kuten tiineydessä, mutta ei löytänyt sikiötä. Kokeili monesta suunnasta, mutta sanoi että ei kyllä mitään tunne. Varsa saattaisi olla syvällä lantiossa, mutta ei varmuudella voinut sanoa että siellä on mitään.
Ulkoisesti Matleena ei näytä tiineeltä, eli epätietoisuus jatkuu edelleen.

Aamun autereessä
Lämpö viihtyy välissämme
Kuin en koskaan nousisi,
jään kuuntelemaan, sydämesi syke

Hautaat hiuksiini
käsiesi hellän kaipuun
Me teemme elämästä kokonaisen
rakkauden raukeimmalla hetkellä