IRC-Galleria

Kirkkaat pisarat nisissä nyt klo 8 aikaan. Kävin yöllä n. klo 2 ja klo 4 toteamassa tilanteen.
Sataa. Otin Elsan pihattoon, varsokoon sinne mielummin kuin märkään maahan.
Ei varmaan tartte sanoa että väsyttää ja L on duunissa tänään johonkin klo 21-22 saakka. Jes Jes!

Ei näytä tapahtuvan mitään, joten voisin torkahtaa hetkeksi. (liekö kohtalokas lause ;)

..mutta taidan kuitenkin jäädä nyt valvomaan. Maito ei laske iltaa kohti pois ja utareet aivan pinkeänä. Hain Myrkky-lehden ja Batterya. Kuolen huomenna väsymykseen...

Elsan utareet ovat kivikovat edestä taakse ja nisät hyvin esillä.
Vaikka maito ei laadullisesti ole muuttunut niin ei tässä voi enää pitkään mennä...

Maito edelleen läpinäkyvää, mutta tulee helposti. Matleenallahan suorastaan vuoti aina pienet "tipat" tuota läpinäkyvää esiin, mutta se ei tarkoittanut vielä kauheasti mitään. Vahatipat sitten oli kunnolliset ja erikseen.
Pitäisi etsiä kahden vuoden takainen tallipäivis.

Tamma kuitenkin vaikuttaa tosi väsähtäneeltä, silmissä on uninen katse. Suolakivi tekee kauppansa ja vettä kuluu. Tamma tykkää nisien tutkimisesta, mikä on oikein hyvä merkki imetystä ajatellen. Luulenpa että Elsasta tulee hyvä emätamma vaikka se ei mikään älyn lahja maailmalle olekkaan. Sydän on kuitenkin tällä hevosella paikallaan.

ILTAMUOKS:
Varsa piti aivan tajutonta showta klo 21 aikoihin kun vein niittoheinää hummille.
Elsa näytti kärsivältä kun aina välillä nälkäkuoppaan pumpsahti terävä potku. Oikein selvästi näki kun kavionkärki viisti sisuskaluja!
Siellä siis ainakin ollaa hyvissä voimissa ja varmaan asettaudutaan lähtökuoppiin!

Huomenna on Spiidin 2-vuotis synttärit, olisipa hauska sattuma jos syntyisi silloin tämäkin.

Olen varmaan saanut lämpöhalvauksen, mutta kuuntelen taas Stratovariusta.
Tässä on älytön stamina, sydän luo vahvemmin kuin normaalisti.

Illaksi Elsan maito oli hieman laskenut. Puristamalla tuli helposti pisara ja sekin väriltään vielä aivan kirkasta joten eipä panikoida! Yli menee mutta tuskin viikkoa enempää.
Elsa ja Giitta ovat jostain syystä alkaneet tarhata eri paikoissa! Giitta tarhaa talvitarhassa ja Elsa kentän ja pihan alueella. Portti on auki, mutta kumpainenkaan ei mene toisen puolelle.
En tiedä on lähestyvällä varsomisella osuutta asiaan.

Julius ei olekkaan aivan täysin hevivauva.
Rajun moshauksen aiheutti myös tämä historiallinen ralli
http://www.youtube.com/watch?v=8bAd43HaOss

(muoks: minulle näytti tulevat Stratovariuspäivä.. ja ikinä en ole erityisemmin sitä bändiä fanittanut..)

Elsalla on noussut maito!
Eilen oli ulkosynnyttimissä muutama veripisara joka kielii siitä että varsa liikkuu/kasvaa tai on jopa ehkä kääntynytkin.
Joka tapauksessa varsominen alkaa olla lähellä. Toivotaan että se tapahtuu nyt viikonloppuna kun Lauri on kotona niin minun on helpompi valvoa yölläkin ;)

Kauheasti ei tamman perä ole löystynyt, ainakin häntä oli hyvin napakka eilen kokeiltaessa. Matleenahan löllähti aina hyvissä ajoin - tosin Elsukka on lihastyypiltäänkin aika erilainen.
Tamma ei paljon viitsi vesiämpäreitten luota liikahtaa päiväsaikaan kun elohopea kiipeää jopa lähelle +30 astetta. Yöllä ilmeisesti skruudaavat sitten enemmän.

Keksin ja tajusin sen eilenillalla. Ja tulin hetkellisesti aika surulliseksi siitä.
Olen oppinut että pitää olla vahva, pärjätä ja hymyillä omillaankin. Jos en nyt nokka pystyssä kulje niin huono olen lähtemään toisten juttuihin mukaan vaikka haluaisinkin - usein tunnen itseni loppupeleissä ulkopuoliseksi.

Olen minä sen tiennyt, mutta paha se on itselleen myöntää. Olen siitä varmaan joskus ohimennen puhunutkin, mutta en sen kummemmin maistellut koko asiaa.
Jutellessani mummun kanssa, hän osui aika syvälle kysyessään että olenko yhtää viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Mutisin kiireistä ja muusta..

Minä en oikein tunne ketään eikä kellään ole aikaa.'
En halua tuppautua seuraan ja toisaalta haluaisin ottaa rennosti ja vain hengailla kuten ennenvanhaan tehtiin.

Yksinäisyys.
Sitä se on. Kun minulle rakkaat ihmiset ovat hajaantuneet erilleen, ei paljon ole jäljellä.
On ristiriitaista rakastaa omaa aikaa ja käpertyä pois maailmasta ja kun taas maistaa palan sitä, niin kaipaa sinne takaisin.