Menimme sisään,
Emme nähneet mitään,
Ei yhtään mitään.
Tunsimme heikkoa myötätuntoa,
Vain niille, jotka olivat vieressämme.
Tunsimme pelkoa, ahdistusta
Tunsimme jotain lähellämme,
Silti sitä nähdyksi sanoa ei voi.
Vaan kunnes,
Tummat pilkeät ja vaarattomat silmät kiiluivat pimeydestä.
Tiesimme jotain tulevan.
Ja hymy, joka silmien takaa leimui.
Se oli myöhäistä.
Alla maan me seisotaan,
Esi-isien kanssa.