Alotin tänään leikekirjan tekemisen, mikä on ihan hirmu rentouttavaa sekä tunteita ja muistoja mieleentuovaa. Samalla se on hengähdystauko sosiologiasta, joka aiheuttaa kuvottavaa stressiä suurella sivumäärällään ja tietopaljoudellaan. Oikeesti se oli helpotus huomata, että kallis opus olikin pokkarikansiin survottu paketti eikä kovakantinen jämäkkä sanakirjan kaltainen. Mutta kyllä siihen sisäistettävää on saatu ahdettua, siitä ei pääse mihinkään. Onneks lukuprosessia on voinu harrastaa myös ulkona auringossa banaanipizzaa maiskutellen, joten ei se nyt niin kovin pahalta tuntunu. Ja sitten, kun ei enää kiinnosta, uppoutua noihin paperi-sakset-liima- hommiin.