IRC-Galleria

Valintakokeissa käyty, nyt teorioitten ja nimien pakkotoisto stopille! Sulloin paperille parhainpani ja päätin jatkaa vähän yli rivienkin yhessä kohtaa, kun juttu luisti. Sitten luin, että viivoille mahtumaton materiaali jätetään huomiotta...ei kun pyyhkimään!

Jos mie en opiskelupaikkaa saa niin ainakin viisautta tarkastella maailmaa ja sen vuorovaikutusilmiöitä, sosiologisia tapahtumia ja yksilöitä yhteisöissä aivan uudesta näkökulmasta.
Ja mäkkäri saattaa muuten pissii, kun mcdonaldisaatio tekee koko maailmasta ihan tyhmän, kvantifioivan pikaruoka-kakan. :(

...ja muutamia banaanicupcakeja kans ;)

Naamiaisissa on aina se paha puoli, että just, kun on saanu höperön puvun päälle, alkaa epäilyttää, että mitä, jos onkin ainoa, joka on pukeutunu. Onneksi kuitenkin taikkarilaisiin voi aina luottaa!

Muutamilla ponnareilla, ruseteilla ja helmillä sain oloni aika pirtsakaksi japanilaistyttöseksi. Sannilta sain lainata sen pinkkiä chihuahua-laukkua. Onneks olin just värjänny hiuksetkin tuollasiks tummiks ja ne otsahiuksetkin löytyy vielä tuolta alta.

Marin kerrostalon grillillä tirisivät niinkin suomalaiset syömingit kuin herkkusienet, sipulit, ananakset, makkarat ja pihvit, pöydän täyttivät namit, pullot, foliopalat ja paperirullat. Pojat jopa veti miehisesti pihvinsä Fazerin kääreissä, kun ei muita ottimia kädenulottuvilla ollut.

Mukavaa meninkiä, iloista mieltä, kitaransoittoa ja päättömiä puheenaiheita. Ja wow, näittekö eilisen auringonlaskun?!

Suursiivous!

Imurin suutin ja mopin varsi, pyykkipojat ja luutun haju <3

Pitihän se kokea! Savonlinnan hiljainen tiistai-ilta yöelämässä. On sitä täydempiäkin baari-iltoja toki nähty, mutta ei se määrä vaan laatu. ;) Ja sitä laatua olikin viettää ihan hillitön bailutiistai ensin Häppärissä höpötellessä ja sitten Poltteessa pomppiessa. Jalat olikin jo kaivannu sitä tanssilattiaa.

Eka ei oikein meinattu hiphopille ja räpille lämmetä, mutta loppujen lopuks taidettiin vetää genreä mitä hyvänsä ihan täydellä sydämellä. Välillä vaan ihmetytti, miten voi muistaa joittenkin biisien sanat niin hyvin, vaikka niistä ei tykkäis yhtään... Ne muutamat reggaeton saundit oli kyllä miulle kaikista nameinta. Ja se suomiräppiosuus, jossa sai hassutella ainakin jos ei muuta.

Sit jossai vaiheessa iltaa muistin mainita, että "Ai niin, miun pitää muuten olla heti huomisaamuna kampaajalla istumassa sitten!". Tanssijalat ois vielä tanssittanu, mutta onneks päätettiin palailla kotiin rutkasti ennen valomerkkiä. Olisin luultavasti ollu joku zombie varmaan siinä kampaajantuolissa istuessa. Vaikka ei niillä neljällä yöunitunnilla paljoo hehkuteta!

Tänään tosin kävin tarkastamassa koulun ruokalistan annin, mutta eilen sähelsin kokata koko perheelle kanaa ja miun lemppareita, aasialaisia vihanneksia, ja couscousia. Myönnän, etten oo mikään huippukokki, vaikka keittiössä hääräämisestä tykkäänkin, mutta syötävää, jopa sanalla maukas kuvailtavaa siitä tuli. Seuraavina päivinä voipi olla sitten leipurintaidot koetuksella, kun ruvetaan juhlien kahvipöydän herkkuja väsämään. Miulla kun se tekeminen kyllä onnistuu, mutta se ulkonäkö ei aina vastaa ainakaan niitä kirjan kuvia...tosin vastaako kellään vai oonkohan ainut keittiöluuseri?

~ Barcelonassa liatut kengät on vieläkin pesemättä, mutta ne odottaa kiltisti vuoroaan pesuun menevien pyykkien jonossa.
~ Miun punaiset himokorkkarit ovat olleet omilla teillään sitten viime syksyn, mutta enpä oo niitä kaivannutkaan ennen kuin vasta nyt, kun haluaisin myydä ne pois.
~ Balleriinoissa oli pohjalliset, jotka nykyisellään ovat ennemminkin murusia ja hajonneita osasia kaikenlaisen käytön jälkeen, mm. vesilammikon läpi kulkeminen ei hellinyt kenkäraukkojani kovin. Silti ne tuntuu vieläkin tosi mukavilta jalassa, vaikka kenkäkaupassa niitä ei kehtaisi riisua sovituksen ajaksi pois, ihan vaan niitten myyjien katseitten takia.
~ Uudet juhlakengät taitavat olla kokonaisuuden kalleimmat ja elämäni tähänastisista korkeimmat.

Kävin fiilistelemässä StreetBeatissa siistin näköstä tanssia, jalkoja heiluttavaa musaa ja ihania tyylejä. Huiput oli tietenkin jätetty loppuun, mutta ihailin kyllä niitä pikkusiakin. Parasta oli huomata, kun jollain oli just sellasta oikeeta asennetta, että näki, miten se musiikki vaan yksinkertasesti vei niitä.