IRC-Galleria

Mie tein sen! Ainakin yliopistoon olisi siis ovet auki.

"Okei joo, tulkaa vaan kaikki tänne! Ai niin, mut unohtiks joku sanoo, että oot ehkä noin about vuoden liian myöhässä tai jotain?"
Vähän hassuu. Sillon, kun tapahtuu jotain, niin sillon tapahtuu kaikkee, mutta sillon kun taas ei tapahdu mitään, ei kyllä varmana kans tapahu. Tällä hetkellä lähinnä ensimmäinen.

Valokuva-albumien selailu on semmoinen paljastusten aarrearkku että. Salaisimmat menneisyyden haamut ja paljaimmat paljastukset; yleensä ne on ikuistettu filmille.

Tässä ei tosin ole mitään kummituksia tai paljasta pintaa, mutta jotain, jota en edes muistanut: oonhan mie skeittannu ennenkin! Väitin, että oisin ihan ekaa kertaa eläessäni laudan päälle hypännyt, mutta mutta, mitä kertookaan tämä kuva?! Pikkuskeittari-Jenni 8-v.! Oiskohan miusta tullu joku pro, jos oisin vähän harjotellu? :D

Kaks päivää ollu niiiiiin luova, niiiiin innovatiivinen ja niiiiin mielikuvituksellinen, ettei mitään järkeä! Jouduin jopa ottamaan kynät kouraan useampaankin otteeseen ja piirtää tuhrustamaan (mihin en ollu henkisesti valmistautunut ollenkaan), analysoimaan kuulemaani ja tuhlaamaan paperia valtaisalle vuodatukselleni (onneks kolmena vuotena Taikkarissa on tullut väsättyä yksi jos toinenkin kirjotus kuulluista musiikkikappaleista) ja keksimään muutaman uuden idean tähän maailmaan. En tiiä, menikö hyvin, mutta ainakin kivaa oli.

En oo koskaan ollu mehässä. Tai viettäny muutenkaan oikein perus-suomalaista saunamökkipartyy, never ever ikinä koskaan.

Joka toinen päivä helteestä nautiskelua ja auringossa kellimistä, joka päivä sadekuurot niskaan ja sukkahousujen kaipuuta. Tai kaks päivää kesäsäätä, loppu kesä koleeta sadetta, eihän? Kahenkymmenen asteen lämpövaihtelut, ei ei, ei näin!

Valintakokeissa käyty, nyt teorioitten ja nimien pakkotoisto stopille! Sulloin paperille parhainpani ja päätin jatkaa vähän yli rivienkin yhessä kohtaa, kun juttu luisti. Sitten luin, että viivoille mahtumaton materiaali jätetään huomiotta...ei kun pyyhkimään!

Jos mie en opiskelupaikkaa saa niin ainakin viisautta tarkastella maailmaa ja sen vuorovaikutusilmiöitä, sosiologisia tapahtumia ja yksilöitä yhteisöissä aivan uudesta näkökulmasta.
Ja mäkkäri saattaa muuten pissii, kun mcdonaldisaatio tekee koko maailmasta ihan tyhmän, kvantifioivan pikaruoka-kakan. :(

...ja muutamia banaanicupcakeja kans ;)

Naamiaisissa on aina se paha puoli, että just, kun on saanu höperön puvun päälle, alkaa epäilyttää, että mitä, jos onkin ainoa, joka on pukeutunu. Onneksi kuitenkin taikkarilaisiin voi aina luottaa!

Muutamilla ponnareilla, ruseteilla ja helmillä sain oloni aika pirtsakaksi japanilaistyttöseksi. Sannilta sain lainata sen pinkkiä chihuahua-laukkua. Onneks olin just värjänny hiuksetkin tuollasiks tummiks ja ne otsahiuksetkin löytyy vielä tuolta alta.

Marin kerrostalon grillillä tirisivät niinkin suomalaiset syömingit kuin herkkusienet, sipulit, ananakset, makkarat ja pihvit, pöydän täyttivät namit, pullot, foliopalat ja paperirullat. Pojat jopa veti miehisesti pihvinsä Fazerin kääreissä, kun ei muita ottimia kädenulottuvilla ollut.

Mukavaa meninkiä, iloista mieltä, kitaransoittoa ja päättömiä puheenaiheita. Ja wow, näittekö eilisen auringonlaskun?!