Kylmät väreet, kuin tappavat säteet.
Voin tuntea jonkun läsnä olon.
Kuinka se puhaltaa selkääni.
Piinaa riivattua mieltäni entisestään.
Katsoo minua.
Nauttii siitä kun kärsin.
Siitä kuinka kipu valtaa minut.
Mutta minua se ei saa.
Ei mieltäni, eikä ruumistani.
Ehkä sodin itse itseäni vastaan.
Ehkä vain näen itseni, kun katson taakseni.
Nautin kivusta, jonka itse aiheutan.
Tuskasta, jonka itse luon.
Olenko hullu.
Enpä usko.
Ehkö olen riivattu taikka kirottu.
Ehkä sairas.
Ehkä vain kuvittelen kaiken.
Vai olenko edes oikeasti tässä,
olenko se toinen joka katsoo minua nähden itsensä.