Jätit lähtiessäsi vain kylmän unen iholleni,
avonaisesta ikkunasta yön helmaan,
tähtisateen armoille.
Nukun, mutta pelkään hetkeä jolloin herään.
Juoksen, juoksen ,juoksen, enkä silloinkaan pääse pakoon itseäni.
Siitä hetkestä lähtien
olen minäkin kuihtunut hiljaa,
sillä yksin en ole tarpeeksi vahva
elämään täällä.
Minulla ei tulevaisuutta,
on vain tämä yksinäinen hetki