IRC-Galleria

Aika juoksee ja loikkii kuin aitajuoksija, ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Välil mietin, mitä jos tää päivä tulis, surisinko ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkemään, mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks mut mul nauraa suu, mut pala kurkussa kidun, tuntuu et mä virun kuivall maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskettaa sua enää illal. Sä oot poissa, onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat, yhteiset rauhat, ja yhteiset sodat. Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä pystyy oikein olee kun yhtäkkii yhteistä ei ookaan.

Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin, vaik kuinka haluaisin.
Sä lähdet vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi, tuu takaisin.

Must tuntuu välil et mä vaan lipeen ja lipeen niin paljon puuttuu, moni muisto tekee kipeet, oon juuttunu paikalleni, aika menee ripeet.
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa, mun on lähdettävä pois, ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, mut ei sen taa tai ehkä joku näkeekin, mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas kauas pois täältä.
Haluun vaan ottaa rauhas ja selvittää päätä.

Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa, taas mun sydämeen, sit vast on mun aika palaa.

Sä lähdet (mut nyt mä lähen)..
Sä lähdet..

Oot se lentoemäntä mun hullunkurises perheessä faija sukellusveneessä rakkauden valtameressä, joten kaiketi se on mun veressä, en viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöö ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii kun maisemat vaihtuu fast formaattiin.
Eteläisimmäst laaksosta pohjoisimpaan tunturiin, itämaisest eksotiikast länsimaiseen kulttuuriin.
Pitää vaan toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuukin.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani, en oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani, näen kyl itteni sun kanssa aloillani ja meil on talo ja niin edelleen..

Sä lähdet...
Sä lähdet...

Sä lähdet.

-Kapasiteettiyksikkö-