Just kun luulin et oisin vakaal pohjal,
kaikki vaan romahti,
tuntuu ettei must oo jatkaan,
tarviin tukee enemmän ku muut pystyy antaan,
on pari ihmist mihin voin ees luottaa,
itsetunto nollas,
on vaan niin paha olla,
kaverit kaukana,
kaikki vaatii liikaa,
suunnitelmat perseellään,
toivon tosiaan et saan itteni koottuu,
se vie vaan aikaa,
ja seki vaatii paljon,
pienikin voi satuttaa enemmän ku luulee.
Kyl tää täst paranee,
siihen mä uskon,
haluis vaan murheist irrottaa,
mut sekää onnistu,
kaikki tulee kerral,
uskon et jossain se aurinkokin paistaa,
nyt ei oo mun hetki vaan,
sekin tulee joskus.