IRC-Galleria

Jotenki on fiilis et en jaksa enää,
eteenpäin kulkeminen on liian tuskallista,
kantti ei kyllä riitä yhteen asiaan vieläkään,
vaikka sitä on yritetty jo 4 kertaa,
ei se tätä sais kuitenkaa loppumaan,
ite se muutos on tehtävä,
mut jos ei jaksa niin millä tehdä,
sit pyörii vaan kauemmin täs paskas elämäs.
Välil tuntuu ettei olis mitään menetettävää vaikka mä häipyisin,
lopulta ajattelen aina ihmisiä jotka jäis kaipaamaan niin en vaan pysty.

Mun tilanne on syvält muutenkin,
ei sitä muut huomaa jos ei tunne kunnol,
tai huomaa täält mut joo ei sen enemmäst,
ne ihmiset joiden tarvii tietää että missä tilanteessa olen,
saavat sen kysymällä tietää,
pahinta mulle on etten voi olla mun rakkaimpieni luona sillon kun ne tukea tarvitsee,
mä en oikeesti kohta jaksa jos joku mun ystävist päätyy tähän tilaan ku mä.
Kaikki muut vaan on järkeviä,
toisin ku mä.

Eilis illal oli aika lähel etten mä olis tehny mitää tyhmää,
onneks mä en poistunu täst talost nii en voinu tehä.
Vihaan mun menneisyyttä tosi paljon joiltain osin,
kuinka päästin itteni siihen kuntoon joskus?
Tää fiilis ei riipu kenestäkään ulkopuolisesta,
ite vaan en tuu enää edes itteni kanssa toimeen,
eli oma vika...